KirkkoSisko

Mistähän tässä huolessasi on kyse? Oletteko sairastuneet tavalla, jossa on kohonnut kuoleman riski? Vai mistä tämä pelkosi on saanut käynnistymisvoiman?  

Kerroit, ettei lapsella ole muita kuin te vanhemmat. Onko tässä se ydinasia, joka sinua huolettaa? Onko teillä liian vähän perheen ulkopuolisia ihmissuhteita? Eikö sukulaisia tai ystäviä ole? Jos on näin, kannattaa tietenkin ryhtyä miettimään, miten voisitte lisätä ihmissuhteiden määrää ja laatuakin. Etäisiksi tulleita sukulaisuussuhteitakin voi yrittää lämmittää vaikkapa kylään kutsumalla. 

Ihan virallisesti, jos molemmat vanhemmat menehtyvät, ottaa lastensuojelu lapsen asiat hoitaakseen. Tällöin kartoitetaan lapsen kannalta parasta vaihtoehtoa. 

Jos kuolemanpelko on suuri ja haittaa elämänlaatuasi, kannattaa hakeutua keskusteluavun pariin. Esim. terveyskeskuksen psyk.sairaanhoitaja voi olla yksi vaihtoehto.

Hei ap.

Kuvailemasi perusteella minulla heräsi vaistomaisesti mieleen sana reiluus. Parisuhteessa pitäisi kummankin olla suurin piirtein samalla tavalla sitoutuneita parisuhteen emotionaaliseen vuorovaikutukseen. Ei parisuhdetta noin vain lopeteta ja siirrytä kämppiksiksi ilman mitään ongelmaa. Jo se, että kirjoitit, osoittaa, ettei asia ole sinulle ok. Mielestäni ei myöskään ole reilua vetäytyä läheisyydestä ja teeskennellä normaalia arkea mutta samanaikaisesti olla 'vapaa' sitoutumisesta. Minusta kuulostaa, että kumppanisi yrittää sekä syödä kakun että säästää sen. Niin vain ei voi olla. Hän ei voi yhtaikaa olla parisuhteessa ja vapaa. Kerroit, ettei lapseen heijastu tilanteenne. On tosi hienoa, jos pidätte lapsen tarpeista huolta ja otatte huomioon hänen näkökulmansa. Silti se heijastuu aina lapseen: sanotaan, että lapsen koti on vanhempien parisuhde. Jos siinä on ristiriita, ollaan yhdessä mutta ei ollakaan, toki se jollain lailla kodin ilmapiirissä näkyy. 

Mitä ajattelet, jos vielä yrittäisitte jutella perheterapiassa suhteestanne ja sen tilanteesta? Kumpaakin osapuolta kuunnellen? Jos se ei onnistu, voitko itse hakeutua keskusteluavun pariin miettimään, mikä sinulle olisi paras vaihtoehto. Jos ero on totta, sitten varmaan myöskin pitäisi ryhtyä suhteen lopettamiseen konkreettisesti? 

Mitä ajattelet näistä näkökulmistani? 

Hei ap,

Lähtökohtaisesti et tietenkään voi vaikuttaa siihen, miten miehesi kokee asiat ja mistä hän herkistyy yms. Kumppanin  ruotiminen negatiivisesti ei juuri koskaan tuo mitään hyvää kummallekaan osapuolelle.

Sen sijaan sinun on hyvä tuoda omat tunteesi ja tarpeesi esiin. Jokainen voi muuttaa vain itseään. Jos olet ottanut liian hallitsevan ja tukea antavan roolin suhteessanne, on terveellistä, että voit ilmaista ja näyttää myös oman tukea tarvitsevan ja haavoittuvaisenkin puolen kumppanillesi. Ja antaa hänelle mahdollisuuden tukea sinua.

Tarvittaessa pariterapiassa voi pohtia näitä suhteen rooleja ja vuorovaikutusta. Mutta siitä ei voi lähteä, että toinen on huono ja hänen on muututtava, vaan siitä, miten itse saan omat toiveet, tarpeet ja odotukset ilmaistua ja riittävän paljon vastausta niihin.

Hei ap.

Jos itsetuhoiset ajatukset ja masennus ovat pahentuneet, ei sinun tarvitse odottaa sairaanhoitajaa, vaan voit saman tien mennä päivystykseen. Joissain terkkareissa on erikseen psyk.päivystys, varmaan tunnet oman tahosi toiminnan. Sinun on mahdollista saada tehostetumpaa tukea, jos vointi on huonontunut.

Hei.  Vaikka tunteiden ilmaisu on hyvä, lapselle ei ole hyväksi, että raivarit menevät hallitsemattomaan tilaan. Se rapauttaa lapsen turvallisuudentunnetta. Hyvin usein ns lapasesta lähteneiden raivareiden syy  tai syntymekanismi  on jossain muualla kuin pelkässä akuutissa tilanteessa. Sen takia myöskään yleispäteviä neuvoja on vaikeaa antaa, koska ne eivät välttämättä päde juuri teidän perheeseen, vaikka 'naapurin Virtasille' sopiikin. Siksi suosittelen, lapsen kehityksen tukemiseksi, että otat asian puheeksi neuvolassa. He ovat lasten asioiden ammattilaisia ja käyvät kanssasi juuri teidän tilannettanne läpi ja yhdessä opitaan toisenlaisia menettelytapoja. Jossain pitää siis tapahtua muutos, ja se muutos on aikuisen hallittava.  Tarvittaessa neuvola voi myös ohjata eteenpäin.