KirkkoSisko

On todella tärkeää, että lapsi puhuu ja kyselee asioista. Lapsen kyselyyn pitää aina vastata mutta se vastaus ei tarvitse eikä saakaan olla pelkkää tietoa, vaan enemmänkin tunnevastaus, viesti siitä, että kuulen sinua ja yhdessä jutellaan tästäkin asiasta.

Ole onnellinen, että lapsesi luottaa sinuun kyselemällä asioista. Olipa aihe mikä tahansa. 

Lapsi alkaa miettiä kuolemaa suunnilleen siinä vaiheessa, kun hän alkaa tajuta ajan merkitystä. Jokainen sukupolvi kivikaudesta alkaen on joutunut kyselemään, miksi elämä loppuu ja miksi kuolemaa on. Siihen ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta, vaan kyseleminen on tärkeämpää.

Ehdottaisin, että toistat lapsen sanoja ja hänen kysymyksiään. Esim: Sinua mietityttää, kun näit pihalla kuolleen linnun. Kyselet, minne se lintu nyt päätyy?  Voit kysyä, mitä lapsi itse ajattelee siitä ja sitten tarvittaessa korjata. Esim. lapsi sanoo, että dinosaurus tulee hakemaan linnun. Sitten voi kertoa, että linnun ruumis kaivetaan maahan josta se jatkaa kiertokulkuaan ja antaa voimia uudelle ruoholle yms mullan kautta. Linnun elämä ja kuolema eivät olleet turhia. Elämä on voimakkaampi kuin kuolema. Muistot elävät, vaikka esim. pappa kuolikin.

On hyvä, että luot turvaa kertomalla, että nyt juuri hän ei ole kuolemassa mihinkään. Kuolemaa ei kuitenkaan pidä etäännyttää täysin pois. Onhan mahdollista, että joku läheinen tai tuttava kuoleekin pian.   Ota kysymykset keinona luoda lapseen suhde ja anna hänelle kokemus siitä, että vaikeistakin asioista voi puhella. 

Kirjastossa tai vaikka seurakunnan lapsi- ja perhetyössä on myös kirjoja, joiden avulla voi lapsen kanssa käsitellä kuolemaa. 

Hei ap.

Kelan perustoimeentulotuen ohella ja lisäksi voit hakea täydentävää toimeentulotukea kunnalta. Useimmissa kunnissa lienee sähköinen hakemus. Sen voi tarvittaessa saada nopeasti tai esim. maksusitoumuksena ruokaan perustoimeentulotukea odotellessa.

Asuinalueesi diakoniatyöltä voi toki myös anoa pientä ruoka-avustusta, mutta sen määrät ja myöntämisperusteet vaihtelevat tosi paljon eri seurakuntien välillä. Useimmista seurakunnista voinee saada esim. kerran vuodessa kriisiluonteisesti maksusitoumuksen kauppaan, mutta taloustiedot kuten tiliotteet yms pitää olla asioinnissa mukana.

Hei ap.

Mittasi on tullut täyteen ja ajattelet, että tällainen parisuhde, jossa et saa vastakaikua, ei enää sinulle riitä.

Kerrot ehdottaneesi miehelle terapiaa, mutta ei ole suostunut siihen.

Voit kuitenkin varata itsellesi ajan joko parisuhdeterapeutille (esim. kirkon perheasiain neuvottelukeskus tai yksityiset terapeutit esim Parisuhde Katajasta). Voit siellä tarkastella omaa elämääsi, omaa osuuttasi, omia toiveitasi tulevaisuuden ja nykyisyyden suhteen. Jos päädyt eroon, saat siinäkin tukea kipeään prosessiin, sillä ei se varmastikaan helppoa ole. Tai jos päädytte jatkamaan, voitte kenties miettiä, mitä voisit itsevuorovaikutuksessa muuttaa, joka tavallaan haastaa toisen myös muuttumaan. 

Mitä tästä ajattelet?

Jatkuva surullisuus ja alakulo ja väsymys kannattaa toki myös ottaa lääkärin kanssa puheeksi. Lääkäri saattaa tehdä testejä mielialan tai fyysisen terveyden selvittämiseksi. Voitte pohtia, millaista apua tarvitsisit. Ei kannata odottaa, että olo pahenee, vaan mitä aikaisemmin tilaan puuttuu, sitä nopeammin myös mahdollinen hoito tepsii.

Hei ap, 

kirjoituksessasi vaikutti olevan väsymystä ja turhautumista aistittavissa.

Kommentoin tuota 'liian kiltti ja useimmiten sanon kyllä' -asiaa.

Maailmassa on asioita, joihin voi vaikuttaa ja joihin ei voi ja sitten siltä väliltä veteen piirrettyä viivaa. Maailmanmenoon tindereineen tuskin voit vaikuttaa, mutta omaan jaksamiseesi jonkin verran enemmän voisit. Kerrot ottavasi taakaksesi yhteisvastuulliset asiat, joita muut eivät hoida.  Jos sinun mielestäsi tilanteeseen täytyy tulla muutos, olipa kyse sitten työpaikasta tai perheestä, on asia ja sen epäreiluus otettava selkeästi puheeksi. Jos muutosta ei tule, kaikki jatkuu entisellään ja turhautumisesi vain syvenee, kenties uupumyukseksi. Voit siis vaikuttaa siihen, millä lailla puolustat rajojasi ja työnjaon oikeudenmukaisuutta.  On hyvä myös oppia sanomaan sitä Ei-sanaa silloin, kun Kyllä horjuttaa omaa jaksamista. Se ei ole kiltteyden vastakohta, että pitää puoliaan ja rajojaan. Kiltteyden vastakohta on epäystävällisyys, töykeys ja tylyys. Rajoja voi opetella pitämään ilman että on epäystävällinen ja inhottava.  

Mitä ajattelet tästä?