KirkkoSisko

Hei ap.

Kuten muutkin ovat vastanneet, ihmiset ovat luonnostaan erilaisia. Ihmisen perustemperamentti ja perusluonne ovat usein ihan geeneistä lähtöisin olevaa, persoonallisuuteen syvästi liittyvää olemusta. Kaikki ihmisessä ei ole opittua tai sosiaalisista suhteista syntynyttä eikä kaikkea myöskään voi oppimisella muuttaa - eikä ole tarviskaan.  On syytä kunnioittaa ja arvostaa ihmisten luontaista erilaisuutta.

Mielestäni ei ole oikein eikä myöskään tuloksellista, että yrität muuttaa miestäsi jotenkin iloisemmaksi. Ehkä minun mieleeni tuleva kysymys on, että miksi et hyväksy häntä tai hänen kenties synkkyyttänsä sellaisena kuin se on?  Millä lailla pystyt säilyttämään erillisyytesi ja oman tunnetilasi, vaikka toisella on eri fiilis? Kuormittumatta hänestä, mutta myöskään ignooraamatta häntä? Ajattelen, että me jokainen heijastamme elämää kuin timantin prisman särmästä: jokainen vain oman osansa. Elämä kaikkineen on sitten näiden yhteisheijastuma. Miehesi ehkä heijastaa elämän tummia sävyjä siinä missä sinä niitä kirkkaita ja vaaleita, molempien ollessa yhtä totta. Mitä ajattelet tästä?

Hei ap.

Sinun kuuluisi elää omaa nuoren teinin / lapsen elämää, eikä surra aikuisten vuorovaikutuspulmia. Mielelläni kannustaisin sinua menemään keskustelemaan ulkopuolisen tahon kanssa, jolle voit olla ihan se kuka olet ja keskittyä omaan vointiisi. Tarvittaessa perheenne ongelmiinkin saa apua kunnan perhetyöstä, mutta vastuussa siitä ovat aikuiset, et sinä. Voit mennä juttelemaan mieltäsi painavista asioista esim. koulun terkkarille, kuraattorille tai jos asuinalueeellasi on jokin nuorisoneuvola tai vastaava. Tärkeintä olisi, että et kantaisi hartioillaasi aikuisten taakkaa, vaan vapautuisit siitä ja voisit elää omaan elämänvaiheesi terveesti läpi.

Hei, otit esille mielenkiintoisen kysymyksen, johon itse näen ainakin kaksi näkökulmaa

1) Konkreettinen CV tekeminen ja työnhakemisen opiskelu. Jotkut työvoimatoimistot tai muut toimijat ylläpitävät CV-klinikkaa, jossa annetaan vinkkejä toimivan CV:n laatimiseen ja siihen, miten tulee tuoda osaamistaan esiin. Työnhakijan on tavallaan osattava brändätä itsensä ja myydä ammattitaitonsa rekrytoijalle. Tähän saat varmaan tämän alan ammattilaisilta käytännön vinkkejä.  Voit myls kysyä tuttaviltasi, erityisesti heiltä, jotka rekrytoivat työvoimaa, mikä heidän huomionsa saisi kiinnittymään

2) Minäkuva ja itsetunto.

Jotenkin ajattelen, että itsensä hyväksyminen ja itsetunnon terveeksi rakentaminen on eräs elämäntehtävä. Jotta siihen pääsee on opittava rehellisesti katsomaan itseään sellaisena kuin on, puutteineen ja voimavaroineen. Minusta vaikutti, että et oikein ole saanut palautetta itsellesi osaamisalueistasi, vaikka kerrot koulussa oppineesi asioita. Mieti opiskeluaikojasi. mikä tehtävä sinulle on ollut helppo ja onnistunut hyvin, mikä taas on ollut tahmeaa ja vaikeaa. Tietämättä alaasi teen vähän yleispäteviä kysymyksiä: oletko parempi suunnittelemaan vai toteuttamaan? tekemään tiimityötä vai itsenäistä? Haluatko paljon vastuuta ja haastetta vai sopiiko sinulle paremmin vähemmän vastuuta sisältävä työ? Hahmotatko paremmin kokonaisuuksia vai yksityiskohtia? Suuntaatko mielesi kohti muutoksia ja innovaatioita vai toteutatko mielummin jo perinteisiä toimintamuotoja? Kiinnostaako sinua luovuus ja mielikuvitus vai tarkkuus ja toistaminen? oletko kärsivällinen vai lyhytjänteinen?

Tämän tapaisia vastinpareja voit itsellesi asettaa ja siten hahmottaa, millaista työntekijää tarjoat hakemallesi yritykselle. Mutta vielä mielenkiintoisempaa on, miten voit tämäntapaisilla kysymyksillä laajentaa omaa itsetuntoasi ja minäkuvaasi. 

Mitä tästä ajattelet

Hei ap.

Kerroit, että mielialasi on tukala ja olo on paha. Mainitset pääseväsi lääkärille vasta ensi viikolla. Jos olo on liian huono, voit toki mennä päivystykseen jo aikaisemminkin. Tai ottaa yhteyttä hoitavaan tahoosi, jos se on siellä mahdollista. Ei tarvitse sinnitellä viikkoa jos vointi on sietämätön.

Pidemmällä tähtäimellä ahdistus terapiassa ja keskusteluavussa helpottaa, mutta aluksi voi ahdistus pahentuakin, kun peitetyt asiat nostetaan päivänvaloon.  Koeta jaksaa kannatella toivoa elämäsi suhteen.  Uskoa siihen, että vointisi tulee kohenemaan ja asioihin saat uutta näkökulmaa. Tämänhetkinen olosi ei määrää tulevaisuuttasi.

Hei ap.

Kerrot suhteestanne, joka ihastumisen ja rakastumisen myötä on edennyt vaiheeseeen, jossa arki ja myös toisen huonot puolet alkavat näyttäytyä (niin tietysti sinun omasikin hänelle päin). Suhde etenee aina vaiheittain ja jossain vaiheessa jokaisella suhteella on edessään alkuihastuksen muuttuminen arjen kumppanuudeksi ja monenlaisten sietämisten ja kompromissienkin kentäksi.

Lähes poikkeuksetta tässä vaiheessa astuvat vuorovaikutuspulmat esiin.  Hyvä juttu on, että vuorovaikutustaitoja voi ja kannattaakin opetella. Ne ovat taitoja siinä missä muutkin elämän selviytymistaidot. Niitä voi opetella esim. parisuhdeviestinnän kursseilla tai nettikursseilla tms. Kun oppii viestimään omista ajatuksistaan ja tunteistaan sekä ennen kaikkea kuuntelemaan toista, suurin osa ongelmista muuttuukin mahdollisuuksiksi jotka voidaan ratkaista. Tietenkin silti kysytään sitä perimm'äistä sitoutumista. Miltäs parisuhdekurssille meneminen sinusta kuulostaisi? Yhdessä oppimaan uusia viestintätaitoja ihan samoin kuin opettelisi yhdessä uuden kielen?