KirkkoSisko

Anna palaa! Valita tähän.

Joskus on ihan hyvä saada tilittää.

Mutta jos asiat ovat oikeasti huonosti, olosi on kurja tai tarvitset muutosta elämääsi/ihmissuhteisiisi, silloin on parempi kuin vain listata harmeja,  hankkiutua keskusteluavun tai ystävien luo tukea ja eteenpäinpääsyä varten. 

Ap, tuossa ketjun alkupuolella kyselit, onko vielä jotain mitä voisit tehdä?

Voitteko mennä pariterapiaan vielä puhumaan tilannetta auki sillä kärjellä, että teette siellä päätöksen suhteenne jatkumisesta. Joko se jatkuu siten, että jonkin elementin on muututtava tai sitten se ei voi jatkua. Samanlaisena jatkuminen niin, että sinä koko ajan toivot ja odotat tekee tilanteesta kiduttavan ja epätasapainoisen. Terapiassa voisi nähdä syvemmälle ja myös haastaa siihen, että sitoutumista katsotaan suoraan silmiin.

Hei. Aloituksessasi oli hieman jyrkkiä sävyjä. Joko olet hullu hevosnainen joka ei kiinnostu mistään muusta tai sitten rakastut ja elämääsi ei mahdukaan enää mitään muuta? Miksi nämä ääripäät?

Mielestäni tasapainoiseen elämään mahtuu monta eri kiintymystä ja kiinnostuksen aihetta. On totta, että ihastuksen alkuaikoina se valtaa melko lailla ajatukset ja toiminnan, mutta alkuihastumisen on tarkoituskin muuttua vakiintuneemmaksi kumppanuudeksi, jossa kummallakin on myös omat harrastuksensa. Parisuhteessa elää kaksi erillistä yksilöä, jotka ovat halunneet sitoutua toisiinsa elämässä.

Erillisyys on välttämätöntäkin, mutta välttämätöntä on myös antaa suhteelle läheisyyttä.  Terve parisuhde ei koe toisen harrastuksia ja erillisyyttä uhkana, jos voi luottaa saavansa myös läheisyyttä, tukea ja yhteenkuuluvuutta.

Mitä ajattelet tästä?

Hei ap.

Olet pettynyt yrityksiisi saada läheistä kontaktia ihmisiin. Nyt ajattelet, että pitääkö koko läheisyyden kaipuusta luopua. Minun mielestäni se on aivan eri asia, kuin se, että nyt elät yksin.

Läheisyyden tarve on perusinhimillistä, ja sitä tarvetta voi toteuttaa monin eri tavoin. Parisuhde tai yhdessä asuminenkaan eivät ole ainoita vaihtoehtoja.  Pettymyksestä ihmisiin ei kannata vetää sitä johtopäätöstä, että nyt laitan luukut kiinni ja lakkaan olemasta avoin vuorovaikutukselle. Sen sijaan kannatta tehdä niitä asioita, joista itse aidosti nauttii ja elää oman näköistä elämää avoimena sille, että sitä kautta myös on mahdollisuutta tutustua erilaisiin ihmisiin, joko kumppanuus- tai ihan vaan ystävyysmielessä. 

Uskon, että jokaisen on opittava elämääan riittäen itselleen. Mutta se ei tarkoita, ettemme tarvitse toisia ihmisiä ja vuorovaikutusta. Uskon avoimuuteen: ystävä ja läheisyys voi kehkeytyä odottamattomissakin tilanteissa

Hei ap. Oletkin saanut monta näkökulmaa kiperään pulmaasi. Yksi selkeä totuus on, että toista ei voi muuttaa, mutta omaa vuorovaikutusosuuttaan voi. Tässä muutama näkökulma, miten ehkä voisit omaa kommunikaatiotasi muuttaa. Miltä nämä kuulostavat?

Yleisesti ottaen ihmissuhteessa on tärkeä osata vetää rajat siihen, mitä jaksaa, mihin haluaa lähteä mukaan ja minkä haluaa rajata pois. Jos niitä rajoja onnistuu luomaan ja pitämään arkisissa asioissa, ei tarvitse mennä 'viimeisen rajan' yli eli lopettaa kaikkea kanssakäymistä - se ei ole lähes koskaan suositeltavin vaihtoehto, kun kyse on lähiomaisesta.

Varmasti hänen kipujaan ja harmejaan pitää jaksaa kuunnella, mutta senkin voi rajata.  Rajan voi vetää esimerkiksi aikaan. Kuuntele vaikka 15 minuuttia eläytyen ja sitten voit kevyesti sanoa: No niin, nyt ollaan juteltu voinnistasi. Mutta mitäs jos vaihdettaisi aihetta ja ruvettaisiinkin vaikka pelaamaan, otin mukaan XXXX pelin" (Pelin tilalla voi toki olla mitä tahansa pientä puuhaa). Näin osoitat, että olet kuunneellut, mutta nyt haluat ohjata vuorovaikutuksen eri raiteelle.

 

Ajan lisäksi rajan voi asettaa puheenaiheisiin. Esim voit kuunnella kyllä särkyjä ja terveyshuolia, mutta et kenenkään haukkumista. Tämän voi ihan sanoa. Ymmärrän, että sua harmittaa, mutta tiedätkö, en halua kuunnella toisten moittimista, Puhutaan mielummin vaikka XXX, oletko kuullut, että..XXX

Jos hän moittii tai haukkuu sinua, voit vain rauhallisesti sanoa, ok, sinä olet tuota mieltä. Minä kuitenkin nyt menen ensi viikonloppuna kaverin kanssa mökille enkä aio siitä potea huonoa omaatuntoa. Nähdään me sitten seuraavana.

Toimisiko jokin tämän tapainen?