KirkkoSisko

Jos lapsesi tarvitsee erityistä tsemppausta, voit toki myös ottaa yhteyttä lukion oppilashuoltoon.  Vanhempana sinun tehtäväsi toki on tukea lastasi, mutta on hyvä jakaa tukemisvastuuta muiden tahojen kanssa. Nuorelle voi olla hyväksikin jutella myös muiden kuin omien perheenjäsenten kanssa.

Pidäthän myös huolta omasta jaksamisestasi? Täydellistä äitiä ei ole olemassakaan, mutta riittävän hyvä on tarpeeksi. Se tarkoittaa suunnilleen jotain sen tapaista, että arkielämässä yrittää parhaansa, normaalein empatiataidoin, lasta tukien ja kuunnellen, mutta tällekin on rajansa. Äidin tehtävä on myös lapsenkasvatuksen ohella nauttia elämästään; täten näyttää myös lapselle, että aikuiseksi kannattaa kasvaa. Pelkällä vaatimuslistalla itseä kohtaan tarjoaa myös lapsille elämästä aika ankaran näyn.

Jos lapsen raivari lähtee täysin lapasesta, eikä vanhempi saa tilannetta normaalein keinoin rauhoitettua, on syytä hakea apua tilanteiden käsittelyyn. Tässä ei ole kyse puhelimesta, vaan lapsen aggressiosta, liian voimakkaasta tunnereaktiosta joka lähtee hallinnasta. Lapsi ei saa tilannetta hallintaan vaan aikuisen pitää se tehdä. Näitä kasvatuksellisia keinoja etsitään yhdessä esim. neuvolassa. Suosittelen varaamaan ajan pikaisesti, koska näin ei voi jatkua, se on turvatonta lasta itseään kohtaan, joutua jatkuvasti noin kaoottiseen tunnetilaan. Tilanteeseen pitää saada myönteinen korjaus.

Hei, 

Kuten aloitit, on tavallista, että parisuhteeseen hiipii emotionaalinen etääntyminen alun ehkä symbioottisienkin vuosien jälkeen. Usein tähän etääntymisen luomaan railoon pudottautuu sitten uusi ihastus, joka tyydyttää läheisyyden tarvetta oman puolison sijaan.

Ihastuminen voikin olla myös hyvä tapa prosessoida sitä, mitä itse asiassa onkin vailla. Ja mitä omassa parisuhteessa pitäisi muuttua, että se olisi mahdollista saada siinä suhteessa takaisin? Miten minun itseni pitää muuttua, miten alkaa ilmaista toiveitani, tarpeitani ja ajatuksiani? Miten oppia antamaan emotionaalista läheisyyttä, avata itseäni, kuunnella toista.

Näitä asioita kannattaa ilman muuta käydä läpi myös pariterapiassa. Ulkopuolisen kanssa on turvallista ottaa puheeksi syvimmätkin ajatukset ja tunteet. Pariterapiaa voi saada joillain paikkakunnilla kirkon perheasiain neuvottelukeskuksitta maksuttakin ainakin muutaman tapaamiskerran ajan.  Yksityisiä, maksullisia pariterapeutteja löytää kaikkialta, esim. Parisuhde Katajalla on lista heidän terapeuteistaan.

Usein syvimmät toiveet ja tarpeet eivät tule täytetyiksi ihan siksi, että niitä ei ilmaise. On siis opittava puhumaan, vuorovaikuttamaan, kommunikoimaan. Nämä ovat taitoja siinä missä remontointi tai ruuanlaittokin: on opittava tuntemaan, miten juuri tässä tilanteessa kannattaa toimia, nähdä omat sudenkuopat ja opittava uusia taitoja jotka rakentavat rotkon ylle taas luottamuksen siltaa. Usein matka kannattaa, vaikka sitten lopullinen päätös olisikin ero. On joka tapauksessa opittu puhumaan oikeista asioista etääntymisen sijaan.

Alkuperäisen kysyjän kanssa minäkin kyseenalaistan tämän hokeman.

Minusta ennemminkin voi kysyä sitä, mikä saa ihmisen sanomaan niin toiselle, jolla on jokin vaikea asia elämässään? Onko se vähättelyä, torjuntaa, yläpuolelle asettumista? Ei se kyllä lohdutusta ole, sillä kukaan ihminen ei voi taata kenellekään, että hänen asiansa tulevat järjestymään.

Ihmiselämåssä on jatkuvasti tilanteita, joissa asiat EIVÄT järjestyneet. Kaikkia ei esim. ehditä pelastamaan vaikkapa nyt hukkumisonnettomuuksissa tai muissa vastaavissa tilanteissa. Jotkut joutuvat luopumaan lopullisesti terveydestään tai jopa hengestään esim, rikoksen uhrina. Joidenkin elämässä kaaostuu toisistaan riippumattomia tragedioita toinen toisensa perään, ilman, että niihin voi vaikuttaa tai niitä voi 'järjestää'.

Se, mitä vaikeuksissa olevalle pitäisi aina järjestää, on toisten ihmisten tuki ja apu. "Asiat" ovat ihan persoonattomia eivätkä ne järjestä mitään. Toiset, välittävät ihmiset järjestävät aikaa, kuuntelemista, käytännön apua, kuljetusta jne niille, jotka vaikeuksiensa takia sitä tarvitsevat. Ei siis kannata piiloutua yhdentekevien fraasien taakse vaan tarjoutua itse järjestämään sitä mitä voi. Edes niitä tuskaa kuuntelevia korvia.

Hei ap.

Kerrot ahdistuksen olevan sietämättömänä nyt päällä.

Kannustan sinua menemään samoin tein päivystykseen, löydät varmaan kuntasi yhteystiedot, jos ei mielenterveyspäivystystä ole erikseen niin ihan sitten Akuuttiin.

Ahdistusta ja kuolemantoiveajatuksia ei pidä kantaa yksin. On olemassa monenlaisia keinoja sen hoitamiseen. Sekä juuri kun ahdistuskohtaus on päällä että pitkällä tähtäimellä.

Toivon, että haet ja saat apua