KirkkoSisko

Luottamuksellisen ihmissuhteen päättyminen yllättäen koskee syvästi hylätyksi tulemisen kokemukseen sielussa. Siksi harva ihminen voi noin vain unohtaa tapahtuneen vaan se jää vaivaamaan ja pyörii mielessä. Mitä tein väärin? Miten olisi pitäny toimia jne?

Mutta toinen ihminen pysyy tietyllä tavalla aina arvoituksena ja erillisenä, vaikka olisi oltu kuinka läheisiä tahansa. Jos hän ei suostu kertomaan mitä tapahtui tai antamaan tilaisuutta jutella, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua tilanteeseen. Toki aina voi myös olla niin, että ystävällesi on tapahtunut jotain täysin sinusta riippumatonta (kuten vaikka saanut tietää sairastuneensa vakavasti), niin että hänen oma kykynsä olla kanssakäymisissä on heikentynyt kriisin takia. Silloinkaan et voi pakottaa häntä olemaan tekemisissä.

Suret varmasti tapahtunutta. Tarvittaessa voit käydä keskustelemassa ulkopuolisen tahon kanssa tilanteesta. Voithan vielä vaikka kirjeellä kertoa hänelle, että kaipaat yhteisiä aikoja ja tahtoisit edes yhden keskustelun. Mutta jos hän sanoo ei, niin silloin et voi muuta.

Hei ap.

jos parisuhteen riidat ja negatiiviset ilmapiirit valtaavat alaa liikaa, on syytä vakavissaan seisahtua katsomaan, missä mennään ja miten tästä eteenpäin. Yleensä kuvaamasi kaltaiset tilanteet eivät lopu itsestään, ilman molempien osapuolten aktiivista panosta terveeseen ja tasapuoliseen parisuhteeseen. Parisuhdeasioita on turvallista pohtia esim. pariterapiassa, jota saa yksityisiltä terapeuteilta tai esim. kirkon perheasiainkeskuksista. Jos mikään ei muutu, kaikki jatkuu ennallaan. Sinun on kysyttävä itseltäsi, haluatko muutosta suhteeseesi, vai kaiken jatkuvan näin.

Turun seurakuntien diakoniatyön yhteystiedot löytynevät täältä. Ehkä sähköpostin lisäksi löydät alueesi puhelinnumerot tai muut vastaanottotiedot?

http://www.turunseurakunnat.fi/apua-ja-tukea

Tuo kannustus jutella rauhassa perheen aamusta vaimon kanssa on hyvä. Joskus juttelukin menee riidaksi tai mitään uutta ei löydetä. Tällöin on hyvä pyytää ulkopuolista näkökulmaa. Myös perhetyöntekijät (nimitys vaihtelee eri kunnissa, tarkoitettu koululaisten perheiden tueksi) voivat tulla juttelemaan perheenne kanssa siitä, miten aamut hoidetaan niin, että yövuorosta palaava saa nukkua, lapset eivät ole liian väsyneitä ja kellään ei mene hermot. Kyse on hyvin pitkälti toimintatavoista, jos entinen toimintamalli ei toimi hyvin, on opeteltava uusi, rakentavampi, vähemmän kitkaa aiheuttava. Joskus on vaikea hyväksyä, että minun täytyy muuttaa käytöstäni, tällainen vain huonontaa tilannetta, miten nyt toimin. Mutta lyhyesti: Jos ei halua jatkaa entiseen (huonoon) malliin, on tehtävä muutos. Mieluiten koko perhe yhteisesti sitä keksimällä.

Hei, kirjoituksestasi sain sen käsityksen, että olet koululainen.

Koulun terkkari voisi olla hyvä paikka keskustella nukkumisesta. Yhdessä voisitte kartoittaa, onko elämässäsi jotain, mitä voisit tehdä unen parantamiseksi. Myös stressaamisen hallintataitoja on hyvä opetella. Stressi yleensä kertoo siitä, että vaatii itseltään paljon ja pelkää virheitä. Sellaiset vaatimukset voivat olla kohtuuttomia, armottomia itseään kohtaan. Hellittämisen taito ja sen havaitseminen, mikä riittää, voi olla sinullekin tärkeä. 

Jos koulun terkkari syystä tai toisesta ei käy, on asuinalueellasi varmaan jokin nuorisopalvelu,/ nuorisopoliklinikka tms jossa voi käydä keskustelemassa esim. psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.

Kannattaa jutella asiasta, löytää syy unen katoamiseen ja siihen helpotusta.