KirkkoSisko

Hei ap.

Ahdistus on elämää kahlitseva ja rajoittava voima. Sitä kannattaa taltuttaa. Keinoja ahdistuksen sietämiseen ja voittamiseen on monia. Terapiaa olet kokeillut. Joillekin toimii myös lääkitys, joillekin erilaiset toiminnalliset keinot.  On tärkeää etsiä ja löytää omia tapoja, joilla ahdistus ei ota liikaa valtaa elämän arjesta.

Kuitenkin on mielestäni myös tärkeää puuttua ahdistuksen syihin, ei pelkkään oireiden kanssa pärjäämiseen. Miksi vaadit itseltäsi, että muistat kaiken (vastata jokaiseen viestiin) tai olla muuten täydellinen ja virheetön? Elämän yksi keskeinen tavoite on oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Tähän hyväksymiseen kuuluu myös virheiden ja epätäydellisyyden hyväksyminen. On täysin inhimillistä unohtaa joskus jotain tai muuten 'kompastella'. Jospa ahdistus menettää tehonsa, kun opit tekemään virheitä, antamaan itsellesi anteeksi ja luopumaan täydellisyydestä. Tahallista toisten ihmisten loukkaamista ei tietenkään pidä tehdä, toisten aikatauluja yms pitää kunnioittaa, mutta niin pitää kunnioittaa itseäänkin. Vaikka joskus asiat ei pysy hallinnassa, se on aivan ok.  Kaikessa ei tarvitse onnistua 100%.  Mitä ajattelet tästä näkökulmasta.

Hei. En jaksanut ihan jokaista kommenttia lukea mutta lyhyesti:

Kela maksaa (voi anoa) vain perustoimeentulotukea, joka on täysin laskennallinen eikä siinä sovelleta harkintaa. Sen sijaan täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea, jossa elämäntilanne huomiodaan, anotaan omalta asuinkunnalta, sen sosiaalitoimelta.

Kysymyksesi oli varsin lyhyt, mutta tunnetta täynnä.

Ymmärsinkö oikein, että koet, että ette saa keskusteluyhteyttä syntymään, että nimenomaan tärkeistä asioista puhuminen ei onnistu?

Parisuhteen yleisin ja tärkeinkin asia on vuorovaikutus. Puhetaitoja, kommunikaatiota ja viestintää kannattaa todella opetella. Puhe on kuitenkin ainoa silta jolla voimme ilmaista ajatuksia ja tunteita toisillemme ja kuulla niitä. Kukaan ei voi arvata, mitä toisen mielessä liikkuu.

Jospa satsaisitte parisuhteeseen menemällä parisuhdeviestinnän kurssille? Yhdessä toisten parien kanssa voisi opetella uusia kommunikaatiotaitoja. Joissa kumpikaan ei vetäydy vanhoihin rooleihin, painosta tai pidä valtaa vaikenemalla, vaan opittaisiin kuuntelemaan toinen toista kunnioittaen ja puhumaan avoimesti.

Olisiko tämä teille sopiva ajatus?

Hei, olipa hyvä kysymys ja puheeks otto.

Elämässä vain harvat asiat ovat aivan puhtaasti joko tai. Tuskin tämäkään.

Mutta ajattelen niin, että kohteliaisuus on toisten hyväntahtoista huomioimista, johon jokaisella on 'varaa'. Se ei siis mitenkään verota kohteliaan omaa hyvinvointia. Kohteliaisuutta ovat perinteisten kiitos, ole hyvä jne lisäksi myös kyky tilannetajuun, ottamaan toisen elämäntilanne huomioon, olla myöskin sanomatta ei-sopivia asioita jne. Kohteliaisuus on hyviä tapoja ja sitä kuuluisaa lähimmäisenrakkautta. Kohtele toista niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan. 

Kohteliaisuus on kuitenkin aina myös rajallista: se ei verota omia rajoja ja kunnioittaa toisen rajoja.

Miellyttämisen tarvekin on perus inhimillinen tarve. Mutta liialliseksi tai epäterveeksi mennessään se nimenomaan polkee rajoja, verottaa miellyttäjää. Miellyttäjä luopuu omista tarpeistaan tai jättää sanomatta tärkeitä asioita, usein suojellakseen tilannetta esim ajautumasta riitaan. Viime kädessä miellyttäjän motiivi onkin tavallaan itsekäs: jotta minulle ei tule harmia, riitaa, minua ei hylätä jne niin yritän pitää toiset hyvällä tuulella jne. Miellyttäminen ei siis ole samalla tavalla aitoa lähimmäisenrakkautta, vaan se on pelolla maustettua alistumista.

Toki miellyttämistä on myös terveenä: Viedä puolisolle aamiainen vuoteeseen tai ostaa lapselle hänen lemppariherkkunsa lohdutukseksi kurjasta päivästä. Mutta uskon, että eron epäterveeseen ja terveeseen miellyttämiseen tuntee nimenomaan siitä, että miellyttäjä luopuu omista rajoistaan ja antaa tavallaan tahtonsa toisen taskuun.

Mitä muut ajattelevat?

hei ap.

Joskus elämässä käy niinkin, että pari palaa yhteen jo kerran erottuaan. Kuten sinäkin kuvaat, usein silloin on ollut kyse siitä, että erolla on ratkaistu ongelmia, jotka olisivat kenties olleet ratkottavissa toisilla keinoilla.

Kuitenkin on syytä muistaa, että SAMAAN suhteeseen ei voi enää palata. Jonkin on oltava aivan toisin ja muututtava, jos palatte vielä jatkamaan. Muuten samat ongelmat valtaavat alaa uudestaan. Nyt ne on käsiteltävä ja opittava uudet vuorovaikutuksen keinot, uudet toimintamallit, sopimukset ja yhteinen sitoutuminen.

Muista, että kiirettä ei ole. Voisitte halutessanne pohtia uudelleen yhteen paluuta myös terapiassa. Voisitte pariterapiassa käsitellä aikoinaan käsittelemättömiä teemoja ja sitä, miten nyt vältetään samoihin sudenkuoppiin putoaminen. Myös lasten asioita täytyy pohtia.

Voimia ja viisautta! Ja malttia! Jos tarinanne jatkuu, sillä on aikaa kehittyä, kiirehtiminen ei vie toivottuun tulokseen.