KirkkoSisko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Hei ap.
Tässä palstalla emme tietenkään voi ottaa kantaa siihen, onko miehelläsi jokin diagnoosi. Muista sekin, että puoliso ei voi kumppaniaan diagnosoida, siihen tarvitaan lääkäri.
Mutta mikäli näin todellisuudessa on, sinun tehtäväsi on tehdä itsesi kanssa tiliä, voiko parisuhde olla sinulle mahdollinen tämän diagnoosin kanssa. Jokaisella ihmisellä on omat reunaehdot, mitkä ovat tavallaan minimivaatimukset parisuhteen synnylle tai jatkumiselle. Jos puoliso on esim. sairas tavalla, joka vaikuttaa parisuhteeseen, on usein syytä hakea ulkopuolista tukea, miten asiasta selvitään. Tunne-elämän ongelmienkin kanssa voi elää, jos tilanne on puhuttu auki ja jos esim. sinä saat muualta vastakaikua omaan tunne-elämääsi, vaikkapa terapiasta. Isoja kysymyksiä mietittäväksi, mutta tärkeitä.
Hei ap. Nyt on tosiaan aika iloita siitä, että sulla on nyt hyvä, toimiva parisuhde!
Ajattelen, että jossittelu on yksi aikakautemme möröistä. Aina joku korvaan kuiskaa, että asioiden pitäisi olla vielä paremmin ja joku toinen on elänyt menestyksekkäämmin tms. Kuinka paljon pitäisi toiseen korvaan jaksaa kuiskailla kiitollisuutta, mikä kaikki on nyt hyvin? Läsnäoloa tähän hetkeen - menneisyys on mennyt ja tulevasta ei kukaan tiedä. Lempeyttä oman elämänpolkunsa katsomiseen.
Nolous on samaa juurta kuin häpeä. Häpeä kertoo siitä, että joku ulkopuolinen näkee sinussa jotain, mitä et itsessäsi hyväksy, ja koet sen olevan tuomitseva katse. Häpeän selättäminen vaatii paljon, mutta ennenkaikkea sitä, että joku katsoo elämääsi hyväksyvällä katseella. Sinä riität! Elämäsi on sinun elämäsi! Ei ole ulkopuolista mittaria.
Jos nolous ja häpeä liikaa määrittävät elämääå ja vievät kyvyn iloita tästä hetkestä, kannattanee asiaa puida vaikka terapiassa. Mutta kokeile itse sanoa nolouden tunteelle jotain vastaan: En suostu häpeämään sitä, että että elämäni olisi jotenkin väärin. Olen kiitollinen tästä, ja sitä ei voi minulta ottaa pois.
Olkoon parisuhteessanne hetkessä läsnäolon iloa.
Hei ap.
Kuten muutkin ovat kommentoineet, ilkeilyä ja arvostelua ei pidä jaksaa kuunnella ja niellä. Voit yksinkertaisesti sanoa, että tuo ei kuulosta mukavalta ja pyytää lopettamaan.
Mutta sen ohella sinun kannattaa alkaa vahvistaa omaa myönteistä minäkuvaasi. Oletko kuullut resilienssistä? Sillä tarkoitetaan sitkeyttä selviytyä koitoksista ja myös uskoa omiin voimavaroihin ja toipumiseen. Voit halutessasi lukea vaikka netistä, miten voit lisätä omaa resilienssiäsi. Se liittyy myös omiin arvoihisi. Jos arvoissasi on kovin korkealla ulkoinen pärjääminen ja status, silloin sen menettäminen romahduttaa sinut. Miten voit alkaa priorisoida omia arvojasi ja sisällyttää niihin itsesi arvostaminen ja omien voimavarojen kunnioittamisen?
Voimia elämän polulle!
Alkututustumisen jälkeen on jossain kohtaa jotenkin kartoitettava, missä mennään? Ollaanko me pari, aletaanko seurustella vai ei. Vaikuttaa siltä, että sinä haluaisit seurustella, olla pari. On vain ajan kysymys, milloin sinun on kysyttävä toiselta osapuolelta, mikä tässä on meininkinä, mitä hän tahtoo. Jos sinä haluat seukata ja toinen ei halua, silloin valitettavasti se ei voittaa. Jos osapuolilla on aivan eri odotukset, siitä ei voine seurata toimivaa juttua.
Hei ap.
Mainitsit, että työterveydessä ei 'aikoinaan' otettu asiaa vakavasti. Ymmärsinkö oikein, että on kulunut aikaa siitä, kun olet ottanut asian siellä puheeksi?
Kannustan sinua varaamaan työterveyteen uuden ajan ja kertomaan nämä samat asiat siellä. Jatkuva huolten painamana eläminen vie elämäniloa ja siihen kuitenkin on erilaisia avun mahdollisuuksia saatavissa. Anna lääkärin tutkia mielialasi ja mietitte sitten yhdessä, mikä auttaisi.
Myös lukioikäinen lapsesi voi paremmin, jos sinä pääset taakkojen alle musertuneisuuden tunteesta. On koko perheen etu, että masennusta / ahdistuneisuushäiriötä tms hoidetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tämänkaltaiset asiat harvoin menevät ohi nips naps, vaan toipuminen ja elämänlaadun kohottaminen edellyttävät jotain muutosta nykyiseen. Joskus se muutos voi olla terapia, joskus lääkitys, joskus jotain muuta. Ota sinä nyt itsesi vakavsti ja hae tukea.