KirkkoSisko

Hei ap. Kuulostaa siltä, että elät paino harteillasi.

Vaadit itseltäsi kohtuuttomia, et salli virheitä ja kannat isompaa vastuuta kuin yhdelle ihmiselle kuuluisi.

Kyselet, mikä neuvoksi.

Tärkeintä on tilanteen havaitseminen. Nyt näet, että tämä ei vetele, vie liikaa voimia. Tarvitset muutosta.

Usein muutoksen toteuttaminen on vaikeaa, sisältää muutosvastarintaa ja pelkoa. Helpompaa olisi jatkaa vain samalla tavalla, paitsi että ei ole. Usein ihminen hyötyy siitä, että voi pohtia muutoksen aloittamista ulkopuolisen keskusteluavun kanssa. Onko sinulla esim. työterveyspsykologia tai muuta tahoa, jonka kanssa voisit vähän tarkastella tilannettasi ja vaihtoehtojasi? Myös diakoniatyöntekijälle voi varata muutaman keskustelukerran elämäntilanteen kartoittamiseen.

Muutos on kuitenkin välttämätöntä silloin, jos entinen toiminta uuvuttaa liikaa. Toivotan sinulle voimia löytää uusia näkökulmia ja saada lisää happea ja elinvoimaa.

Toivottavasti seurakuntasi diakoniaan löytyy tälle päivälle ajanvaraus.

Jatkossa ja muillekin muistutukseksi: Kuten muihinkin palveluihin, niin myös diakoniaan kannattaa olla yhteydessä mahdollisimman varhain, jos tietää pulmia olevan tulossa, eikä vasta viimeisenä päivänä.  Diakoniatoimistot toimivat eri tavoin, mutta useissa on ajanvaraus ja aniharvoin sitä enää samalle päivälle osuu saamaan.  Usimmilla diakoniatyöntekijöillä on kalenterit täynnä jo aiemmin tehtyjä ajanvarauksia, kokouksia yms ja yllättäen paikalle tullutta asiakasta ei valitettavasti useinkaan voi ottaa vastaan. 

Toivottavasti saat keksittyä jonkin keinon ruuan saamiseksi.  Voisiko jokin vaihtopalvelu toimia: peset vaikka naapurille ikkunat ateriaa vastaan?

Hei ap.

Terapiaan voit ja kannattaakin mennä myös yksin, jos puoliso ei suostu tulemaan. Esim. kirkon perheneuvontaan moni tuleekin yksin eroajatustensa kera.

Huomioni kiinnitti tuo, että jo nyt, eron edellä mietit, tuletko saamaan kumppania. Haluaisin rohkaista sinua ajattelemaan, että nyt jos eroat, olet yksin. On sinun aikasi itsenäistyä, oppia elämässä rohkeutta, pärjäämistä, itsensä ilmaisua yms. Erota ei kannata sillä ajatuksella, että koskas alkaa seuraava suhde- vaikka se alkaisikin, on tärkeää 'nollata' tilanne, opetella olemaan itsensä kanssa, lisätä itsetuntemusta ja ottaa vastuu omasta elämästä. Muuten edellisen suhteen ongelmat tuppaavat siirtymään seuraavaan.

Toivon sinulle viisautta ja rohkeutta kuunnella itseäsi ja tehdä oikeita valintoja, kukaan muu ei puolestasi niitä voi tehdä, mutta terapiassa niitä voi turvallisesti tarkastella ja pohdiskella

Hei ap.

Kysyt asiaa, jota moni lienee pohtinut. Millaista tunne-elämää ja emotionaalista vuorovaikutusta kukakin tarvitsee parisuhteeseensa?

Ensinnäkin, kuten elämä yleensäkin, on parisuhteessakin vaiheita, joskus ollaan läheisempiä, joskus etäisempiä. Jos  kuitenkin etääntyminen tunnetasolla uhkaa ja tuntuu kestävän kauan, kannattaa ilman muuta tarkastella tilannetta lähemmin. Jokainen voi vaikuttaa vain omaan käytökseensä. Jos kaipaat tunne-elämän läheisyyttä, sinun on itse uskallettava ottaa askel siihen suuntaan, avaten tunteitasi, kertoen itsestäsi, kysellen toiselta, luoden läheisyydelle ja tunteille tilaa.

Joskus riitelyn puute kertoo pelosta, ei uskalla antaa negatiiviseksi nimetyille tunteille tilaa. Kuitenkin jos esim tukahduttaa kaiken ärtymyksen tai ei uskalla ottaa puheeksi itseä harmittavia asioita, siitä usein alkaa etääntyminen. 

Parisuhteen vuorovaikutusta voi antoisasti pohtia parisuhdekursseilla joita mm Parisuhde Kataja järjestää. Niissä panostetaan erilaisiin taitoihin, joita opetellaan yhdessä, ja jossa opitaan välttämään tyypillisä sudenkuoppia mutta niiden sijaan opitaan luomaan vuorovaikutusyhteyttä terveesti. Voisiko teideän perheessä olla seuraava lomamatka parisuhteen parantamiseksi varattu kurssi?

Hei ap. Oletkin jo saanut pohdintatukea aiemmissa vastauksissa.

Haluaisin tähdentää sitä, että itsensä hyväksyminen on yleensä elämän mittainen prosessi. Anteeksianto niin itselle kuin toisillekin on myös prosessi, jolle on annettava tietyn verran aikaa. Jos joku ihminen olisi loukannut sinua, et voi heti tunnemyrskyssä myöskään hypätä anteeksiantoon, vaan itkut on itkettävä ja tilanne käytävä läpi ennen kuin anteeksianto todellistuu.

Mutta tärkeeää on myös se, minkä merkityksen ja arvon antaa ylimalkaan epäonnistumisille elämässä. Voitko alkaa hyväksyä sen, että koko elämän mittaan ihminen tulee tekemään virheitä ja toimimaan väärin, sittenkin, kun on jo antanut anteeksi itselleen ja muille, tulee uutta anteeksi annettavaa. Jos hyväksyy itsensä epätäydellisenä ja sallii sen, että joskus toimii väärin, alkaa ankaruuden keskelle hiipiä armollisempi elämän pohjavire, myös toisia kohtaan.

Olitpa tehnyt aikaisemmin mitä tahansa tai reagoinut epäterveesti tms, sinulla on tämä hetki, jossa voit tehdä uudet valinnat ja suunnat. Mitä tasapainoisempi ihminen on, sitä vähemmän hän takertuu menneisiin (virheisiin ja kärsimyksiin) tai elää tulevaisuudessa, vaan pystyy elämään juuri kutakin päivää ja hetkeä läsnäollen siinä. 

Salliva, hyväksyvä asenne itseen syntyy oppimisprosessissa. Minä saan olla epävarma, hapuileva, - inhimillinen, sellainen kuin olen. Ja niin saavat olla muutkin, omia itsejään.

Antoisaa terapiaa ja mukavaa kesää.