KirkkoSisko

Hei ap.

Vauvan syntymä mullistaa elämää monin tavoin. Myös naisen suhde omaan kehoon muuttuu. Toisaalta on helppo tuntea kiitollisuutta, että keho on pystynyt kannattamaan ja synnyttämään uuden ihmisen. Toisaalta kudosten muutokset voivat aiheuttaa vierauden tunnetta: tämänkö näköinen tämä kohta on nyt?

Kumppanilta tarvitaan tukea ja kannustusta. Miten voisit ilmaista itsellesi sopivin sanoin, että toivot kumppanisi näyttävän, miten paljon hän rakastaa sinua, niin sinun sieluasi kuin ruumistasikin. Miten voisit turvallisesti kertoa, että toisten naisten ulkonäön kommentointi pahoittaa mieltäsi, koska tunnet olosi jo muutenkin epävarmaksi.  Näiden tuntemusten puheeksiotto parhaimmillaan lähentää emotionaalista yhteyttä välillänne ja kohottaa kummankin mieltä: voitte kehua toisianne ja kertoa, miten ihanaa, että sinä olet juuri siinä.  Yrittäkää järkätä vauvanhoidon ohelle myös kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. 

Hei ap.

Kun perustaa perheen jonkun kanssa, ts, muuttaa yhteen, perustaa samalla myös uuden talousyksikön. Tähän vaikuttaa myös nykyisyyden ohella kummankin menneisyys. Toisella voi olla vaikkapa valtavasti säästöjä, toisella perintä ja ulosotot meneillään. Vaatii viisautta, että osaa suhteuttaa raha-asiat reilusti uudessa 'yksikössä'.

Kuitenkin minusta tuntuu, että tässä sinun esille tuomassasi tilanteessa on kyse jostain muusta kuin tuosta rahasummasta.  Onko mahdollista, että koet epävarmuutta uuden tilanteen edessä, ja yrität kontrolloimalla saada turvaa ja varmuutta mieleesi? Se ei kuitenkaan ole oikea tie. Parisuhde ei synny toista kontrolloimalla vaan luomalla yhteiset, uudet pelisäännöt, joihin molemmat vapaaehtoisesti sitoutuvat. Et voi hallita kumppanisi menneisyyttä, mutta voitte sopia, miten jatkossa hoidatte yhteiset raha-asianne. Miltä tämä näkökulma sinusta kuulostaa?

Hei ap.

Johtuipa elämänilon laimeneminen mistä tahansa, kuten vaikka hormoneista, sen ei tarvitse jäädä vallalle. Kerrot monista asioista, jotka ennen sinua ilahduttivat, joista nyt et saa lumoa.  Voihan olla kyse myös siitä, että olet ihmisenä muuttunut; jokin tie on kuljettu loppuun ja olet nyt tutustumassa uusiin puoliin itsessäsi. Kärjistäen esimerkki: jos aikaisemmin olet ollut neulomisfani, ehkä sinussa olisikin nyt tilaa vaikkapa laulamiselle.  Iän myötä ihminen myös saa tilaisuuden roolittaa itseään toisin. Jokin mielenkiinnon aikaisempi kohde jää tarpeettomaksi, painuu (ainakin väliaikaisesti) taustalle, ja jollekin uudelle voisikin olla tilaa.

Usein ihminen tarvitsee elämän mielekkyden kokemukseen myös sen, että sitoutuu ja toimii johonkin myös itseään isompaan merkitykseen. Pelkkä 'viihtyminen' ja itsensä hoitaminen ei riitä, vaikka sekin on tietenkin tärkeää - ihmiselle on hyväksi myös antaa ja auttaa. Moni kokee merkityksellisyyttä vapaaehtoistyössä, jonka kenttä on hyvin laaja. Voi toimia niin ympäristön kuin nuorison hyväksi, voi toimia aktiivisena omassa kaupungissaan vapaaehtoistyön puolella, seurakunnillakin on monenlaista mihin tarvitaan erilaisia taitoja osaavia ihmisiä. Entäpä jos tutustuisit vapaaehtoistoimintaan ja löytäisit itsellesi paikan, jossa saat sekä antaa että vastaanottaa elämän merkityksellisyyttä?

Ensinnäkin: Onnea siitä, että olette saaneet pienokaisen ja selvinneet vauvavuodesta, vaikka siinä rankkuutta onkin. Vauvavuosi muuttaa oleellisesti myös parisuhdetta, tai ainakin haastaa sen. Yhteinen aika on kortilla ja silloinkin puhutaan vaipoista tai ihottumista. Erittäin tervettä ja tärkeää on, että kuitenkin haluatte hoitaa parisuhdetta ja näette toisenne muutenkin kuin äitinä ja isänä.

Nyt on varmaan syytä kutsua kummit, mummit ja muut tutut tarjoamaan teille kahdenkeskistä aikaa entistä enemmän. Jos voitte olla varmoja siitä, että tietyin väliajoin pääsette hetkeksi irti vanhemmuuden roolin keskiöstä kokemaan jotain yhteistä ihan aikuisten kesken, ei arjen harmitkaan pääse ehkä valtaamaan kaikkea yhteistä aikaa.

Suosittelen teille sopivaa aikaväliä, esim. kerran kuukaudessa tai mikä onkaan teille toimivaa, ja buukkaatte lastenhoitovuorot vaikka jo koko loppuvuodeksi eteenpäin. Ihmisillä tuppaa olemaan paljon menoja mutta jos jo etukäteen sovitte hoitoajat, voitte suunnitella ja miettiä miten aikanne käytätte ja vaikka varata lippuja jonnekin. Oletteko mielummin teatterissa ja ravintolasa vai lököilettekö kotona vauvan ollessa sillaikaa muualla. 

Toivotan teille hyvää tasapainoa perheessänne ja parisuhteeseen ilon hetkiä arjen tiimellykseen. Joskus voi myös hyvä olla enemmänkin tarkastella parisuhteen tilaa: on olemassa erilaisia parisuhteen vuorovaikutukseen tähtääviä kursseja. 

Hei.

Yksinäisyys on monelle raskas taakka elämässä. Kuten sinäkin ilmaisit, monella liittyy siihen pelko tai ajatuksia, että onko minussa jotain vikaa? Vaikka ajatus on ymmärrettävä, sitä ei kannata mielessään ruokkia. Ystävyyden syntyminen on aina monen tekijän summa. Lähtien jo olosuhteista: ketä asuu lapsena naapurustossa, millainen luokka / rippikoulu /harrastustoverit jne. Mutta tärkein asia ystävyyden syntymisessä on vuorovaikutus itse: miten kumpikin osapuoli vaikuttaa kommunikaatioon, läheisyyden syntymiseen jne. Et vaan valitettavasti voi päättää, että nyt hankin ystävän. Siihen tarvitaan aina myös toisen osapuolen panostus ja tarve ystävyydelle. Joskus ns potentiaaliset ystävät ovat jo niin monissa ystävyyssuhteissa, ettei heillä vaan riitä aikaa ja tilaa uusille ihmisille.

Älä luovuta. Koeta olla erilaisissa vuorovaikutustilanteissa avoimin mielin. Mikä ehkä ensimmäisellä kerralla on kankeaa ja väkinäistä smalltalkia, voikin olla jossain kohtaa alku syvemmälle tutustumiselle. Älä ajattele, että 'saat' ystäviä tai et saa, vaan että alat ottaa kontaktia ihmisiin, olet itse vuorovaikutuksessa aktiivinen osapuoli, pyrit myös itse tilanteen tullen avautumaan ja olet valmis kuuntelemaan toisia.  Ihan pienetkin kysymykset voivat kertoa toisen huomioon ottamisesta ja kiinnostuksesta: Jotain tämän tapaista....Miten se sun viikonlopun junamatka meni? Oliko kurja reissu hammaslääkärissä? Oletko itse kutonut tuon villapaidan? Tunnetkohan ZZZ se asuu myös samalla kadulla?

Tämän tapaisilla aktiivisia aloitteita voit kokeilla ja ilmaista siten välittämistä. On toisista kiinni, tarttuvatko he syöttiin ja ovatko valmiit jutustelemaan pidemmälle vai kuittaavatko yhdellä sanalla. 

Mieti, miten ylläpidät myönteistä vuorovaikutusta äläkä ajattele, että sinussa on vikaa, jos toinen ei siihen lähde. Hänellä on omat syynsä ja omat tilanteensa.

Miltä tämä kuulostaa?