KirkkoSisko

Ihmisen eräs elämäntehtävä on oppia hyväksymään itsensä, tai tulemaan sinuiksi itsensä kanssa. Jatkuva kokemus siitä, että on jokin näkymätön rima, jonka alle jää ja joka koko ajan huutaa: et riitä, et kelpaa, vie elämästä ilon. Mainitset että elät lasten takia. Lapset ovatkin monelle tietenkin elämän merkittävimpiä ihmissuhteita ja arvoja. Kuitenkin ihan viime kädessä kukaan ei voi ripustaa oman elämänsä merkitystä vain toisen varaan, edes lapsensa. Kerrot olleesi masentunut 10v.  Millaistakohan tukea olet saanut masennuksesta kuntoutumiseen? Jospa puhuisit tämän saman sinua hoitavalle taholle. Jospa olisi mahdollista saada jotain lisää tukea? Ja myös masentunut saa ja hänen pitääkin nauttia siitä, mistä voi, kuten kerroit esim. meikeistä, muodista. Jokaisessa 'diagnoosissa' on ihan oikea ihminen, jolla on paljon voimavaroja ja terveyttä sairauden rinnalla, yhtaikaa.

Hei. Otit esille ison asian, joka myllertää mieltäsi ja mietit, uhkaako se jopa hajottaa perheen. Lasten saaminen on asia, jossa ei oikein kompromissejäkään voi tehdä. On tehtävä jonkinlainen valinta ja tässä tapauksessa se on joka tapauksessa rankka valinta. Kannustaisin pariterapiaan hakeutumista. Siellä voisitte turvallisesti keskustella asiasta, kuulla toinen toisianne ilman valtataistelua, perehtyä asian kipuun ja tehdä päätöksiä, miten tästä eteenpäin. Mitä ajattelet tästä?

Hei ap. 

Kerrot kipeästä kokemuksesta: Häpeä on raskas kantaa. Se on niin perinjuurin olemukseen käypää.  Koska häpeän juuret juontavat usein kauas menneisiin kokemuksiin, voisi olla hyvä käsitellä tätä asiaa ihan vaikka terapiassa. Ansaitset elämän, jossa voit kohdata toisia vapautuneesti, sättimättä itseäsi jälkeenpäin. Sen saavuttamiseksi kannattaa tehdä työtä oman minäkuvan korjaamiseksi. Häpeä haihtuu nähdyksi tulemisella

Kerrot kaksosten syntymän muuttaneesi kälysi toimintatapoja ja vuorovaikutusta. Kaksoset syntyivät puoli vuotta sitten.  Mielestäni on erittäin yleistä ja inhimillistä, että vauvan synnyttyä ihminen muuttuu, ihan jo hormonaalisetkin syyt muuttavat äitiä. Kaksoset varmasti ovat olleet hänelle haastava selivytymispaketti, kuten varmasti lähes kaikille.  Suosittelen, ettet tee mitään 'äkkimuutoksia' suhteeseenne tai lopeta sitä. Tuo äiti saattaa olla erittäin uupunut ja neuvoton, joskus epävarmuus saa ihmisen laukomaan 'ehdottomuuksia' oman turvallisuuden tunteensa korostamiseksi. Anna aikaa tälle vauvavaiheelle ja kälysi sopeutumiselle äitiyteen. Sen sijaan voit ohjata keskustelua mahdollisimman kevyisiin aiheisiin, ellei käly itse ota puheeksi esim. omaa väsymystään tai vauvojensa pulmia. Muuten voitte puhua vaikka harrasteista tai kodin sisustamisesta, mikä teitä nyt sitten kiinnostikaan ennen vauvojen syntymää. Voit itse vaikuttaa siihen, ettei ilmapiiri ole 'kilpaileva' tai paremmuusteema ei tule ollenkaan esiin. Kuitenkin, jos käly tarvitsee tukea, silloin kannattaa olla herkällä korvalla. Synnytyksen jälkeinen masennuskin voi tulla yllättäen lähes kenelle tahansa ja yleensä asianomainen peittelee sitä. En tietenkään tiedä, onko hänen tapauksessaan siitä kyse, muistutan asiasta vain yleisell'ä tasolla-

Uskon, että vuorovaikutus normalisoituu itsekseenkin, kun vauvavuodesta on selvitty, mikäli muut asiat ovat kunnossa. Kärsivällisyyttä siis olisin toivottamassa ja yhteydenpitoa mutkattomalla, kevyellä tavalla.

Hei. 

(En lukenut ihan kaikkia kommentteja).

Parisuhteessa vuorovaikutuspulmat ovat kaikkein yleisimpiä tyytymättömyyden syitä. Vaikuttaa, että teilläkin on käynnissä negatiivisen vuorovaikutuksen kehä: toinen tuo esiin epäkohtia, toinen vetäytyy ja harmistuu, kummallakin on ikävä olla. 

Hyvä juttu on, että näihin vuorovaikutustaitoihin voi vaikuttaa. Tosin vain omiinsa. Toisen on tavallaan 'pakko' muuttaa omia repliikkejään, jos toinen ei reagoikaan kuten ennen. Hyviä, eteenpäin vieviä taitoja voi opetella joko parisuhdeterapiassa tai parisuhdekursseilla (joita järjestää ainakin Parisuhdekeskus Kataja). Jos nykyinen meininki ei toimi, kannattaa opetella toisenlainen kommunikoinnin tapa. Näin asiat eivät näivety näennäisyyksiin kuten roskapussiin, vaan päästään oikeasti yhteyteen ja läheisyyteen toisen kanssa.