KirkkoSisko

Itkettikö ketään muuta kuin minua tämän katsominen?

tykkäsin nimittäin aivan hurjasti kotimaisesta Napapiirin sankarit -leffasta. Voisin kuvitella, että sen ratkiriemukas juonenlento ja toisaalta miehen valmius tehdä mitä vain rakastamansa naisen eteen voisivat herättää mielenkiintoisen keskustelun.



Joka tapauksessa, toivotan leppoisia treffejä!

ja näinhän se on, että sinun on nyt vain annettava itsellesi tilaa surra ja luopua. Mitään konstia päästä surusta ohi ei ole eikä saakaan olla.



Moni on kokenut sururyhmän hyväksi ja antoisaksi tavaksi käsitellä surua. Mutta sitä suositellaan vasta, kun kuolemasta on noin 6 -12 kk, jolloin surun pahin mylläkkä on jo mennyt ohi ja kykenee jakamaan itsestään tunteita ja toisaalta myös vastaanottamaan ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Seurakunnaltasi voit tiedustella, onko syksyllä alkamassa sururyhmää, johon voisit osallistua.



Myös henkilökohtaista keskustelua voi pyytää joko diakoniatyöntekijältä tai papilta. Vaikka on tärkeä puhua muiden omaisten ja läheisten kesken, joskus on niin, että heitä tavallaan "varoo" liikaa, koska hekin ovat samassa surun syöverissä. Ulkopuolinen keskustelukumppani voi joskus olla siis paikallaan.



Haluaisin vielä sanoa, että hyväksy suru, myllerys ja kaikki siihen liittyvät tunteet. Surun lisäksi suruprosessiin usein kuuluvat myös viha, pettymys, hylkäämisen tunne, tunteettomuus, helpottuneisuus jne. Ne kaikki saavat aikansa olla. Ne ovat kuin "kuokkia" jotka muovaavat sydämesi maata uuden oraan taas alkaa kasvaa.



Lämpimin terveisin





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Kirjoituksesi ja vastaksista huokuu riipaiseva todellisuus.

Lapsen pitäisi ennen kaikkea saada olla lapsi. Varhaisimmat vuodet vaikuttavat todellakin koko elämään.

Kirjoitit, ap, että tuntuu, ettet selviä tästä koskaan etkä uskalla tarvita mitään.

Tämä on murheellista luettavaa.



Työssäni kohtaan paljon ihmisiä, joilta on evätty, syystä tai toisesta, riittävän turvallinen lapsuus. Vaikka näen syvät haavat, näen myös toivon.



Sinulle ehdotettiinkin tässä jo terapiaa. Nykyäänhän Kelakin myöntää terapiaa hieman helpommin perustein kuin ennen.

MInä uskon, että jakaminen, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen auttaa. Se nähdyksi tuleminen voi tehdä hyvin kipeääkin. Sinäkin olet joutunut ottamaan tuon roolin, jolla selviät, että painat itsesi toisten "taakse". Mutta ihan siellä syvällä, ne sinun tarpeesi kuitenkin ovat olemassa. Ajattelen, että ulkopuolisen ihmisen kanssa jutellessa ja jakaessa sinun on mahdollista kokea se, että juuri sinä ja sinun tarpeesi ovatkin ne ykköset, että kukaan ei mene sinun edellesi. Uskon, että voit päästä menneisyyden kahleista ainakin osittain eroon, mutta että se edellyttää vuorovaikutusta.



Katsoitko tuon videonpätkän, jonka laitoin äsken omaan avaukseeni? Siinä on niin selkeästi tuo kontaktin merkitys avattu. Voisi jotenkin kertoa sinunkin tilanteestasi ehkä?



Myös seurakunnan diakoniatyöntekijään voi ottaa yhteyttä keskusteluaikojen varaamiseksi. Meillä on myös mahdollisuutta jutella ja avata asiaa muutaman kerran (paikkakunnasta riippuen vähän erilaisia resursseja). Mutta varsinaista pitkää psykoterapiaa kannattaa kysellä lääkärin kautta Kelalta. Uskon, että joskus kuitenkin lyhytkin keskustelurupeama, jossa tulee hyväksytyksi, voi olla ratkaisevan tärkeä





terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Vaan muutamien itsenäisten järjestöjen toimeenpaneva. Kirkko sanoutuu siitä irti, tästä tulossa mm arkkipiispa Kari Mäkiseltä laajempi lausunto myöhemmin.



Arkkipiispa Kari Mäkinen:



"Olen seurannut virinnyttä keskustelua joka koskee seksuaalista identiteettiä. Sen yhteydessä olen ajatellut erityisesti niitä homoseksuaaleja, jotka mieli arkana kysyvät, voinko olla omana itsenäni näkyvä, täysiarvoinen ihminen vai pitääkö minun kätkeytyä ja vaieta.



Heille haluan sanoa: Sinä olet arvokas, Jumalan luoma ihminen omana kokonaisena itsenäsi juuri sellaisena kuin olet. Sinulla on oikeus rakkauteen, läheisyyteen ja lämpöön. Et ole oman identiteettisi takia rikollinen, sairas tai erityisellä tavalla syntinen.



Ymmärrän, että kysymys homoseksuaalisuuden kohtaamisesta itsessä ja toisissa sisältää vaikeutta, niin kuin seksuaalisuuden kohtaaminen aina. Sitä vaikeutta tunnistan myös nyt meneillään olevassa keskustelussa. Myös sen käsittelyyn monella tapaa julkisessa keskustelussa on oltava tilaa. Se ei saa johtaa toisen vähättelyyn tai toisen identiteettiä koskevaan torjuntaan.



Kampanja, joka keskustelun on käynnistänyt, ei ole kirkon järjestämä kampanja."





Eli on turha syyttää kirkkoa joidenkin tiettyjen järjestöjen kampanjasta. Tämä kyseinen Nuottasysteemi ei ole siis kirkon virallisen linjan mukaista toimintaa. Vanha sananlaskukin sanoo, että ei saa haukkua väärää puuta.



terv KirkkoSisko, diakoni Meiju