KirkkoSisko

kerroit olevasi sairauslomalla, mutta oletko saanut terapiaa/keskustelumahdollisuutta missään?



Masennus on käsitteenä eri asia kuin toinen toistaan seuraavat elämäntilanteet, joissa voimavarat loppuvat. Tila on kuitenkin siinä mielessä sama, että molempiin pitää puuttua ja hoitaa sitä.



Ihan tämmöiseksi ensiapu"laastariksi" suosittelisin, ennen kuin saat hankittua keskusteluapua (jos sinulla ei ole sitä)

että

1. Hyväksyt sen, että vastoinkäymiset ovat syöneet sinua ja vieneet voimasi. Eli älä ahdista itseäsi enää sillä. Kuten sanoit, kamelin selkä katkeaa keneltä tahansa jos omaan kestokykyyn suhteutettuna tulee liikaa ennen kuin on entisistä ehtinyt toipua.

2. Etsi kaikki mahdollisuudet, joissa voit edes hetkellisesti hyvin/paremmin. Lenkkeilyn ja ulkoilun on todettu nostavan serotoniinitasoja, joka taas, vaikka sinulla ei olisikaan kliinistä depressiota, antaa elämänvoimaa

3. Muista vanha tyyneysrukous jossa pyydetään voimaa muuttaa niitä asioita joita voi, ja hyväksyä ne joita ei voi, ja viisautta erottaa miten nämä eroavat toisistaan. Eli jos vastoinkäymisesi ovat olleet sellaisia, joille et voi mitään, keskity siihen mihin voit vaikuttaa.



Siunausta ja voimia!



diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

ja kyselijälle: olen työaikanani tässä ja ihan oikea ihminen :o)

Minusta on väärin, että kaikkien pitäisi näyttää samanikäisiltä, olipa 15-v tai 60-v.

Miksei nelikymppinen nainen saisi näyttää ikäiseltään, kypsältä, elämänkokemusta ja viisautta omaavalta itseltään.

Ehdotan, että katsot itseäsi uudelleen hyväksyvästi, armollisesti ja jokaista ryppyä ja uurretta kiittäen: ne ovat syntyneet sinun ainutkertaisen elämäntarinasi kiemuroissa ja ovat sinua.



Jos kuitenkin olet väsynyt ja uupunut, pyri hankkimaan lepoa, lomaa ja aikaa itselle.



Näin tuumailee Kirkkosisko peilikuvista tänään.

palaan noin puoliltapäivin antamaan virtuaalipalkinnon kaikille vastaajille :o)

Ihan ensin on todettava, että taloudellisen avustamisen muodot vaihtelevat seurakunnittain.

Tässä kuitenkin pääperiaatteeet:

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?open&cid=Content19F928



Eli diakoniatyöntekijä kartoittaa kunkin apua tarvitsevan tilanteen ja pyrkii löytämään juuri hänelle sopivimman muodon selvitä tilanteesta. Diakoninen taloudellinen tuki on aina viimesijaista. Ja kuten tuossa periaatteissa sanotaan, diakonia kohtaa ihmisen elämäntilanteen kokonaisuutena, ei pelkkänä taloudellisena näkökulmana. Et voi vertailla muihin, sillä diakoninen apu on aina henkilökohtaisesti räätälöityä.



Toivon, että pääsit hankalasta tilanteestasi yli! Voimia kevääseesi





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat