KirkkoSisko

Raamattu todellakin on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Vuosituhansien aikana eri kirkkokunnat ja ihmiset ovat tulkinneet sitä eri tavalla.

Ns. fundamentalistiteologia on sitä mieltä, että Raamattu on kirjaimellisesti Jumalan sanoittamaa.



Ns. historiallis-kriittinen Raamatuntutkimus taas katsoo, että se aika ja kulttuuri, missä Raamattu on kirjoitettu, heijastelee oman aikansa uskomuksia ja oppeja. Ja että Raamattua ei voi suoraan sanasta sanaan sijoittaa esim 2011-vuodelle, vaan sen ydinsanoma - armollinen ja rakastava Jumala on silti "käypää valuuttaa" tänäkin päivänä, vaikka esim tiedollinen taso on muuttunut.



Miksi Raamattua yhä luetaan? Se on iso kysymys. Mutta etenkin Uuden Testamentin kertomukset Jeesuksesta ovat vielä tänäkin päivänä radikaaleja. Hän oli nimenomaan köyhän, syrjityn, sairaan, halveksitun puolella. Niitä riittää tänäkin päivänä. Raamattu opettakoon meitä rakastamaan, armahtamaa, tuomaan toivoa ja puolustamaan heikkoja.

Sen sijaan esim biologian oppikirja Raamattu ei ole.





terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

mutta lisään linkin vielä tähänkin.

Väkivalta ei lopu itsestään, ilman, että opettelee keinoja hallita sitä. Se ei ole kuin flunssa joka tulee ja menee.



http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/158AB0531AC1ADCEC225706C0048A5DE?Open…

yksi näkökulma on juuri vertaaminen toimeentulotukeen. Toimeentulotuen määriä päätettäessä on katsottu, että niillä tässä yhteiskunnassa nipin napin selviää. Yksinasujan toimeentulotuki kuukaudessa on noin 420€, eli siitä tulee se osapuilleen 100€/viikko. Kehitysmaissahan tällainen olisi todella nälkäänäkeville ääretön ylellisyys. Köyhyyden ja osattomuuden kokeminen kuitenkin on aina suhteessa siihen kulttuurin, johon kuuluu. Ihminen tietyllä tavalla vertaa itseään ja toimeentuloaan mielikuvatasolla johonkin keskivertoon. Suomessa kenenkään ei tarvitse elää alle toimeentulotukinormien. Esim. ulosottotilanteessa palkasta otettavan osuuden jälkeen jää suojaosuus, joka on minimissäänkin hieman suurempi kuin toimeentulotuki.



Kyllä toimeentulotukimäärällä välttämättömän ruuan saa, sitä mieltä minäkin olen. Mutta se kaventaa elämän ehkä sitä elämyksellistä puolta. ihmissuhteitakin voi olla vaikea hoitaa, jos ei ole varaa matkalippuun ja suku asuu toisella puolella Suomea. Mutta hyvin pitkälle on myös valinnoista kiinni. Itse ihailen työssäni näkemääni kykyä joillain todella niukoista tuloista saada aikaan kuitenkin monipuolinen ja henkisesti rikas elämäntapa. Mutta se ei onnistune kaikilta. Mm. masennus verottaa kykyä jaksaa tehdä suunnitelmallisia valintoja.

tässä linkissä hyvää tietoa tästä aiheesta



http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/158AB0531AC1ADCEC225706C0048A5DE?Open…





terveisin KirkkoSisko

Olen joskus pyytänyt apua mutten ole saanut ja olen oppinut, että oma apu on paras apu.

Ihmiset ovat tosi huonoja vastaamaan avun pyyntöihin. Erityisesti ainakin sukulaiset. Vieraammilta en ole juuri rohjennut pyytääkään. Sen verran noloa se on.

Seurakunnasta ei juurikaan löydy apua. Ylipäätään useissa seurakunnissa ei ole mitään ohjelmaa ja tarjontaa 35 - 50 vuotiaille teinien vanhemmille. Pikkulapsikerhoa on yhtä jos toistakin mutta sitten ei enää mitään kunnes eläkeiässä voi mennä seniorijuttuihin.

että näin onkin päässyt käymään, että työikäisille ei joka paikassa ole tarjontaa seurakunnissa. Lohduttaako, että asia ollaan voimakkaasti tiedostettu ja ns "työikäisiin" ollaan panostamassa, kuten myös nuoriin aikuisiin.

Toivottavasti sinunkin paikkakunnallesi perustetaan toimintaa, jossa voit tuntea olevasi kotonasi. Ja p.s. voithan itse vaikka ehdottaa jotain, jos sulle syntyy jokin idea! Soita vaikka kirkkoherralle tai päivystävälle papille ja kerro, mitä toivot seurakunnaltasi. Useilla seurakunnilla on myös nettisivuillaan jokin palautelomake tms johon voi nimettömänäkin kertoa näkemyksiään!