KirkkoSisko
Seuratut keskustelut
Kommentit
kuulostaa kyllä todella rankalta tilanteelta, johon tuo oman raskautensa se, että tilanne ei ole pelkästään tilapäinen vaan ilmeisen pitkä.
Onpa kamalan pitkät jonot jos helmikuusta odottaa akuutissa tilanteessa.
Miten olette jaksaneet tässä kaikessa? teillä on ollut kuitenkin valtavasti voimaa. Ja varmasti paljon väsymystä, yksinäisyyttä ja ylivoimaisuuden kokemista.
Voit ilman muuta jutella myös alueesi diakoniatyöntekijälle. Diakonia ei taloudellisesti voi auttaa kuin yksittäiseen kriisiin, ei jatkuvaan tarpeeseen, mutta joskus, jossain kohtaa teillekin voisi vaikkapa ruoka-apu tai vaikka vapaapaikka jollekin leirille tms olla tarpeen.
Voimia ja siunausta!
että elämä on vaativaa ja karua, ja teknologian huumaa on todella vaikea vastustaa.
Mutta hyvin suuri osa ihmisistä joutuu priorisoimaan, mihin satsaa. Jos vaikka ostaa älypuhelimen, sen hinnalla jo syö melkein kuukauden ruuat tai vaihtoehtoisesti saa pesukoneen tai vaikkapa halvan autonkin.
Elämä on vaikeaa ja nykyaikana valintoja joutuu tekemään ihan liikaa kenenkään kestokyvylle, jos vertaa vaikka parikymmentä vuotta sitten.
Pitäisi jaksaa pitää mielessä, minkä vuoksi täällä eletään. Onko järkeä raataa itsensä puhki jotta saa tietyn teknologiatason, jos sillä esimerkiksi perheen rento yhdessäolo vaarantuu
*mietin minäkin* :)
silti mulla on liian vähän rahaa.
Se taas johtuu siitä, että lapsen sairaudesta on paljon ylimääräisiä kuluja, joihin mun palkkani ei vaan riitä. Mä en ole ostanut vaatteita tai huonekaluja lainkaan useampaan vuoteen, mutta pian voi silti tulla aika, jolloin mä joudun ottamaan pikävipin maksaakseni joko lääkäri- tai ruokakaupan laskun . En kuitenkaan voi jättää lasta hoitamatta. Vai ehdotatko että jäittäisin?
Pystyisitkö hieman yksilöimään, millaisia lapsen sairauskuluja tarkoitat? Voisin silloin mahdollisesti paremmin vinkata jotain. Muuten vastaan tässä vain yleisluontoisesti.
Jos lapsella on pitkäaikaissairaus, silloinhan voi anoa Kelalta hoitotukea. Oma keskimmäinen lapseni sai sitä aikoinaan myös.
Käytkö yksityislääkärillä? Jos, niin miksi? Ajattelen esimerkiksi korvatulehduskierrettä: terveyskeskuslääkäri voinee kirjoittaa lähetteen korvatautien poliklinikalle poikkeuksellisen vaikeissa tilanteissa. Poliklinikkamaksu on kuitenkin pienempi kuin yksityislääkärin, ja kerran kun on saanut "jalan oven väliin", sinne pääsee helpommin jatkossa. Minulla itselläni on tästäkin kokemusta.
Kuulumisen tunne on eräs ihmisen perustarpeita.
On surullista, jos kotiäiti jää yksin.
Juuri tämän takia seurakunnatkin satsaavat perhetyöhön, erilaisiin perhekerhoihin, äiti-lapsi-ryhmiin, ensimmäisen lapsensa saaneiden ryhmiin jne. On myös perheleirejä ja retkiä.
Juuri se, että saa jakaa toisten kanssa sen elämänsä kuitenkin tärkeimmän asiansa, äitiyden, voi olla ratkaisevaa jaksamisen kannalta.
Pyrkikää tosiaan "tunkemaan" mukaan kaikkialle! tämäntapaisten kerhojen lisäksi avoimiin päiväkoteihin, puistoihin, muskareihin. Neuvoloissakin taitaa olla imetystukiryhmien lisäksi monenlaista perhekahvilaa. Näiden järjestettyjen lisäksi kannattaa satsata itsekin tietoiseen lähestymiseen. Kutsukaa ehkä joku silloin tällöin kahvikupposelle. Ehdottakaa vaikka vähän vieraammallekin reissua vaikka kotieläinpuistoon jos kotiin kutsuminen tuntuu liian hankalalta. Usein se vaatii alussa ylimääräistä jaksamista, ja tuntuu tahmealta, mutta palkinto tulee vasta ajan mittaan. Ihmissuhteet vaativat tilaa ja aikaa kehkeytyäkseen asteelle, jossa voi kokea kuulumista.
Voimia kotiäideille, teette arvokasta - ja korvaamatontakin työtä.