KirkkoSisko

koska hänellä on vahvuus olla oma itsensä jokaisessa seurassa. Myös minä itse olen sellainen. Teeskentelijät on ärsyttäviä. Jos joku ei pidä sellaisena kuin on, niin sitten ei.

Ois kiinnostavaa, jos voisit hienotunteisesti kertoa jonkun esimerkin, miten tämä teeskentelemättömyys tulee ilmi.

Itsekin arvostan suunnattomasti aitoutta ja teeskentelemättömyyttä.

sinun on ehdottomasti otettava yhteys oikeusaputoimistoon tai perunkirjan tehneeseen lakimieheen. Lakitekstit ovat niin monimutkaista erityiskieltä, että mielestäni täällä saat vain arvauksia ja mielipiteitä, et faktaa.

Omakin _arvaukseni_ on, että lesken asumisoikeus ei tietenkään tarkoita ilmaista asumisoikeutta, vaan hän voi tarvittaessa anoa asumistukea y,. Mutta siis, neuvon ottamaan todelliseen ammattilaiseen yhteyttä





miettii Kirkkosisko

jo raiskaus väkivaltarikoksena rikkoo ihmistä todella syvälle.

Onneksi olet terapiassa. Muistathan, että sen hyöty ei välttämättä tapahdu kovin pian noin katkerien kokemustesi jälkeen.

Koska sinun on vaikea ollut muodostaa aitoa kiintymyssuhdetta lapseen, kuulostaisi kuitenkin siltä, että jokin sijaisperhe olisi tässä parempi vaihtoehto kuin että yrität vain hammasta purren hoitaa hänet. Ymmärrät varmaan, että lapsen ei kuuluisi saada kokea olevansa taakka, vaan ilo. Pelkäät, että adoptioperhe ei rakastaisi lasta. Mutta kykenetkö siihen tällä hetkellä itsekään? Jossain syvimmässä sielussasi rakastat häntä, koska et tahdo jättää häntä kärsimään.

Jotenkin toivoisin, että löytäisit terapiassa sen vaihtoehdon, miten lapsi voisi saada kodin, jossa hänestä todella jaksetaan huolehtia ja toisaalta sinä saisit levätä ja toipua kokemastasi.

Sinulla on oikeus elää ja myös lapsellasi on oikeus huolettomaan ja hyväksyvään rakkauteen.



Toivon kovasti, että saat asian mahdollisimman hyvään ratkaisuun.

Siunausta teille kummallekin



t Kirkkosisko

Tikkurilan srk

Vantaan seurakunnat

vaan pelastamaan - vai eikö siellä ole töitä ollenkaan?

pyrin olemaan tavoitettavissa ja toivottavasti myös tukena siellä, missä ihmisetkin ovat, kuten aika ajoin myös tällä palstalla! Työpaikkani on siis hyvin laaja käsite.

Mulle tuli mieleen, että et voi muuttaa ystävääsi, mutta voit ja sinun pitääkin pitää huoli omasta voinnistasi ja jaksamisestasi ja ajankäytöstäsi.

Kun kerroit, että tämä ystävä kartoittaa päiväohjelmaasi ja taukojasi, ei tunnu oikein tarkoituksenmukaiselta, että lähdet siihen mukaan.

Jotenkin tähän tapaan ajattelen:

"Minusta olisi mukava tavata sua ensi viikon torstaina klo 17" Eli sanot myönteisesti sen milloin haluat tavata, etkä kielteisesti sitä milloin ei (kuten: no tiistaina ei sovi kun on ne futisharkat klo 18 -- tähän ihminen saattaa tarttua että entäs ennen futisharkkoja).

Jos hän ryhtyy kyselemään että miksi ei tällä viikolla ja miksi ei viikonloppuna, toistat vaan sen että sopiiko hänelle se ensi viikon torstai.

Tämmöinen puhe on vastuullisuutta: kerrot vain itsestäsi ja asetat omat rajasi.

Sellaisesta ystävyydestä ei ole iloa, missä toinen jollain tavalla vaatii enemmän kuin toinen osapuoli haluaa/jaksaa antaa (paitsi tietenkin lyhytaikaisissa kriiseissä voi joutua tukemaan).



Miltä kuulostaa?



t diakoni Meiju

Tikkurilan srk

Vantaan seurakunnat.