KirkkoSisko

olin epähuomiossa kirjautunut ulos, eikä tullut siis "KirkkoSiskona" . Viimeisin kommentti siis on minun itseni





terv diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

mutta loistoidea tuo päällysteitten myynti sinänsä. Jatkaa tuotteen ikää ja vähentää pitkällä tähtäimellä toivoakseni kaatopaikkakuormaa. Minusta oli söpö :)

suo anteeksi, tarkoitukseni ei ole jankuttaa, ja kuten sanoin, arvaan, että olet kelannut juttua moneen kertaan jo päässäsi.

Minussa on kuitenkin sellainen "vika", että kun joku kyselee neuvoa, yritän miettiä asiaa mahdollisimman monelta kantilta, jotta kaikki ulospääsytiet tulisi varmasti tutkittua. Sekin on yleinen tosiasia, että usein ihminen jumittuu johonkin kuvioon hieman tyyliin "ei tälle mitään kumminkaan mahda" vaikka näkökulmaa muuttamalla voisikin.



Joten, vielä tyrkytän yhtä näkökulmaa: jos kerran työllisyystilanne on siellä päin tuota luokkaa, että joko tämä työpaikka tai ei työtä ollenkaan ja kun kerran miehelläsi on auto, mitäpä jos muuttaisitte työpaikkaasi lähelle? Saisit 4h/päivä enemmän aikaa olla kotona. Silloin varmaan harrastukseen lähtökään ei aiheuttaisi konflikteja, arvelisin.



Lähinnä ideologiani on se, että jos meillä on jokin yhtälä Z + X = Y, niin jos on syvästi tyytymätön yhtälöön, jotain elementtiä on muutettava, jos ei Z:aa niin sitten X tai Y. Muutos edellyttää, että jotain muutetaan. Fraasi, mutta totta.



Terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat.

että se liikuntaharrastus ei tässä kuviossa ehkä ole se, mikä kamelin selän katkaisee, mutta onhan tuo sinun työpäiväsi ihan epäinhimillisen pitkä. Käytännössä et näe lapsia ollenkaan arkisin, jos ymmärsin oikein? Liikuntaharrastuskin on siis vasta, kun lapset ovat nukkumassa jo?



Olet varmaan kaikki mahdollisuudet pähkäillyt, en sitä epäile, mutta vielä omalta osaltani kannustaisin miettimään joko työpaikan vaihtoa lähemmäs kotia, jolloin kotoa poissaolo lyhenisi tai sitten harkitsisitko tehdä lyhennettyä työpäivää nyt kun lapset vielä ovat pieniä. Eihän siinä mitään pahaa ole, että lapset ovat isänsä kanssa iltaisin, mutta kun kerroit itsekin olevasi stressaantunut ja väsynyt, ja vaikuttaa, että kuitenkin haluaisit muutosta. Tuntuu, että tuo kuvio on kokonaisuudessaan aika sietokyvyn rajoilla.



Voimia elämäsi suunnitteluun!

mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan "Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."

Tuskin hän halusi osoittaa piittaamattomuutta köyhiä kohtaan, vaikka niinkin tuon voisi ymmärtää.

Olen myös miettinyt, onko köyhyys joku "ennaltamäärätty" asia, jota maailmassa tulee aina olemaan vai onko se vain väistämätön seuraus syntiinlankeemuksesta.

Olen myös miettinyt, miksi rikkaat eivät tee enempää köyhyyden poistamiseksi ja onko köyhyys köyhän syy.

Joka tapauksessa köyhyydessäkin voi piillä suuri siunaus: "Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville" (Jaak. 2:1)

En ole teologi, joten en osaa suoraan vastata eksegeettisesti tähän Raamatunkohtaan. Kuitenkaan Raamatusta ei voi nostaa yhtä jaetta, ymmärtämättä kokonaisuutta.

Itse koen tai näen Jeesuksen tarkoittaneen, että kärsimys on elämässä aina läsnä. Kärsiviä on aina, joita tulee auttaa. Se köyhyys voi merkitä monenlaista. on sanottu niinkin, että 2000-luvulla köyhyys on myöskin aikaresurssiköyhyyttä. Ei ole aikaa "elää" samalla tavalla kuin ennen, kun elämä on hektistä minuuttiaikataulutusta.

Mutta tosiaan kysymykseni: mikseivät rikkaat tee riittävästi köyhyyden eteen?

Uskon, että ihmisen perusitsekkyys on syy tähänkin, kuten oikeastaan kaikkii ongelmiin. Mitäs muista kunhan minulla on. Onneksi kaikki eivät ajattele näin. Kaikissa yhteiskunnissa on myös niitä vastuullisia, jotka laittavat itseään likoon toisten puolesta. Auttavat, antavat aikaansa. Jos rahallisesti haluaa autta, voi vaikka liittyä Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittajaksi. Apu menee perille

http://www.kua.fi/fi/lahjoita/?id=23

Jokainen voi vastata vain omasta puolestaan, auttaako riittävästi omaan elämäntilanteeseensa nähden. Auttaa voi aina. Jos ei rahalla, niin konkreettisilla auttamistoimilla (vaikka tarjoamalla yksinhuoltajalle lepohetken hoitamalla lapsia pari tuntia). Jos ei sitäkään voi tehdä, esim terveyssyistä, niin toisten puolesta voi ainakin rukoilla. Siinä ei ainakaan menetä mitään.