KirkkoSisko

Elämäsi kuulostaa rankalta kokemuksiesi valossa. Mietin tuosta kirjoituksestasi, oletko saanut mitään terapiaa tai muuta tukea, jossa voisit käydä läpi lapsuuttasi, saisit itsetuntoasi nostettua ja ylimalkaa huojennettua huoliasi? SE olisi tärkeää tulevaisuuden kannalta.



Tässä palstalla en voi sinua enempää auttaa, mutta suosittelen hakeutumaan keskusteluavun piiriin. Parisuhdeasioissa myös esim http://katajary.fi/

järjestää erilaisia kursseja, mutta sinun tilanteesi kuulostaa enemmänkin juuri tuolta omaan pohdintoihisi liittyvältä. Toki parisuhteeseen aina tuovat molemmat osapuolet menneisyyttään ja lapsuuttaan osittain mukaan. Terveellä tavalla ne ovat rikkaus, mutta sinulla se on lähinnä kivuliasta.



Muista kaiken kivun ja pahan olon keskellä, että oikeasti olet rakkauden arvoinen. Että isäsi ei osannut sitä antaa sinulle, ei ole sinun vikasi. Sinä olisit ansainnut kaiken sen hyvän, mitä lapsi tarvitsee: turvan, hellyyden luottamuksen.



Siunausta elämääsi toivottaa KirkkoSisko

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

sillä KirkkoSiskokin kärsii samasta vaivasta.

Juttele lääkärisi kanssa perusteellisesti. Varaa aika siis ihan vain migreenin hoitoa varten. Tee lääkärinaikaa odotellessasi jonkinlainen oirepäiväkirja: mitkä asiat pahentavat, mitkä helpottavat, minä päivänä migreeniä ei tullut jne.

On erilaisia migreenin tyyppejä ja niihin erilaisia lääkkeitä: myös estolääkkeitä! Buranan jatkuva syönti ei ole käypähoidon suosituksena migreenipotilailla.

Jo suositeltu piikkimatto on minustakin ihana, vaikkei se poista pahaksi mennyttä kohtausta, toimii ennaltaehkäisynä.



Toivottavasti saat avun. Jatkuva kipu syö elämänlaatua. Tilaa aika lääkärille jo tänään!

Ihan ensin, onnea odotuksen johdosta!



Kirjoitit, että "miksi mua taas petettiin, miksen riitä kellekään"? Nuo kysymykset ovat inhimillisiä ja ymmärrettäviä, mutta niiden pohjalataus on virheellinen: pettäminen EI OLE SINUN SYYSI vaan pettäjän teko. On tavallista syyllistää itseään; minussa on jokin vika, kun toinen kerran "tarvitsee" toisen naisen. Tällöin petetty tavallaan ajautuu objektin rooliin. Mutta itse ongelma on pettäjän - ei edes jalkojen välissä vaan korvien välissä. Mikään ei niin sanotusti oikeuta pettämään: koska jos sinussa tai suhteessa jokin onv vialla, niin suhde olisi pitänyt sitten lopettaa ennen toiseen suhteeseen lähtemistä.



Nyt sinun on hyvä keskittyä ajattelemaan itseäsi ja lastasi elämäsi subjekteina! Sinä olet äiti ja sinä saat lapsen. Varmasti tarvitset ja toivottavasti saatkin tukea, esim neuvoloiden ja seurakuntien yksinhuoltajille osoitetusta toiminnasta. Mutta ennen kaikkea: sinä riität! Koeta olla mieltämättä itseäsi naisena jota petettiin (objekti) vaan ajattele kaikkea sitä hyvää mikä sinussa on ja kasvaa ihan kirjaimellisestikin.



Siunausta odotukseesi ja pieneen perheeseesi lähettää Kirkkosisko,

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

sait ihanan vastauksen edelliseltä vastaajalta.

Vielä tahdon muistutta, että surukokemuksesta voi myös keskustella seurakuntasi papin tai diakoniatyöntekijän kanssa. Suru on prosessi, jonka läpikäyminen on välttämätöntä tavalla tai toisella, jotta tilanne ei traumatisoi. Yksi tapa käsitellä on jakaa se toisen , ulkopuolisen ihmisen kanssa. Joskus siitä on enemmän hyötyä kuin sukulaisista, sillä ulkopuolista henkilöä ei tarvitse ns ottaa huomioon, vaan voi antaa tulla ulos kaiken tuskan suodattamatta.

Voimia ja siunausta surusi tielle ja toivottavasti saatte miehesi kanssa tarvitsemaanne tukea.





terv diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

että tässä on nyt muustakin kyse kuin hankaloituneesta parisuhteesta. Miehesi minustakin vaikuttaa jotenkin kriisissä olevalta.



Parisuhdeasioissa voi kääntyä oman alueensa perheasiain neuvottelukeskuksen puoleen varaten aikaa, mutta jotenkin tästä minulle tulee sellainen olo, että miehesi tekisi hyvää mennä itse keskustelemaan omasta voinnistaan jonkun kanssa.

Löytyisköhän työmaailmasta esim työpaikkapappi, työterveyspsykologi tai vaikka terveyskeskuksesta depressiohoitaja, jonka kanssa hän voisi tutkistella elämänsä voimavaroja.



Haukkumista ei pidä kuitenkaan sietää, vaikka toinen olisi missä kriisissä tahansa. Normaalit riidat ja solvaava haukkuimen ovat eri asia. Toisten solvaaminen ei edes paranna haukkujan omaa vointia mitenkään ja on epäreilua teitä perhettä kohtaan. Pidä raja tässä: jos joudutte kuuntelemaan ihan epäasiallista ja teihin liittymätöntä purkausta, sano, ettet aio kuunnella sitä. Menet vaikka tarvittaessa lasten kanssa pois. Pelkän ryöpytyksen kohteena oleminen on lapsillekin vahingollista.



Toivotan voimia asioiden selvittelyyn!



diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat