KirkkoSisko

että kun kysyit "uskonnottomia" palveluja, niin ei siellä terapiassa ole mitään esim. hartaushetkiä tai vastaavaa. Kyllä siellä puhutaan ihan vaan sen parin elämästä. Mutta viitekehys on kristillisen ihmiskuvan mukainen, jonka mukaan kirkko auttaa kärsiviä, esim, parisuhdeongelmissa.



Mutta en jankuta tästä, jotta menisit sinne, vaan oikaistakseni tietoja.

Toivottavsti löydät hyvän muun paikan! Kunnilla siis on perheneuvolat, mutta ne enemmän keskittyvät lasten ongelmiin kuin puhtasti parisuhdekysymyksiin (ehkä paikkakuntakohtaisia eroja on)

vaikka sä sanoitkin, ettet halua kirkon palveluja, niin kuitenkin kerron muita mahdollisia tämän ketjun lukijoita ajatellen, että kirkon perheneuvontaan pääsee, vaikkei kuuluisi kirkkoon, ja että se on maksutonta.

Tosin edellämainittujen syiden takia ajoittain jonot ovat pitkät.





http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…





terv diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Aina kun on kyse sanasta "uskovainen", pitäisi määritellä mihin uskoo.

On selviö,että esim jehovantodistajien ja mormonien ja muioden eri suuntauksien opetukset seksistä saattavat olla varsin syyllistäviä.



Itse ev.lut kirkon työntekijänä tietysti haluan korostaa, että seksuaalisuus on suuri lahja ja nautinto, ihmisille suotu herkkuosasto :)

Tietenkin siinä pätee sama vastuullisuus kuin muussakin elämässä: älä käytä toista hyväksi, älä petä luottamusta, älä haavoita toista. Seksuaalisuuden alue on herkkä ja siinä on suurempi vaara tulla syvästi loukatuksi kuin esimerkiksi vaikka töissä.



Mutta noin periaatteessa: kahden ihmisen parisuhteessa seksuaalinen kanssakäyminen on parhaimmillaan rentoututtavaa, elämäniloista nautiskelua toisesta ihmisestä!





t diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

oon vissiin vähän semmonen, että yritän loppuun asti :) enkä anna periksi.

Entäs, kun kirjoitit, että mummot ja papat on kauempana ja töissä: oletko miettinyt, että asuisit osan viikosta heidän tyhjässä (työpäivien ajan tyhjässä siis) asunnossaan? Illalla saisit seuraa töistä palaavista ja puolestasi voisit heitä ilahduttaa valmiilla päivällisellä tai imuroidulla asunnolla. Lapsella varmaan olisi siellä enemmän tilaa temmeltää, onhan remontin keskellä asuminen kuluttavaa kelle tahansa!

1-vuotias on minunkin mielestäni aika rankka ikävaihe äidin kannalta. Melkein koko elämä on lapsen "vahtimista" ettei se tipahda, kolauta itseään jne. Kun kerrot, että asutte remppakodissa ja pihakin on vielä auki, ei ihme, että olet väsyksissä.

Mä ajattelen, että sinun kannattaa nyt ihan perusteellisesti käydä mielessäsi, että tämä on nyt tätä vaihetta. Lasta ei tuossa ikävaiheessa häiritse tasan pätkääkään miten pomminjäljiltä asunto on , kunhan ei mitään esim myrkyllistä tai vaarallista (pesuaineet, veitset) ole ulottuvilla.



Kannattaa varmaan niin paljon kuin mahdollista, mennä puistoihin, äiti-lapsikerhoihin jne, eli minimoida kotonaoloaika. Kylitelkää ja kulkekaa vaikka ostoskeskuksissa.



Tuon ikäinen harvoin osaa "leikkiä" millään palapeleillä tai vastaavaa. Paperin repiminen on ihanaa. Anna sitä. Korjaat silput sitten kun lapsi on mennyt nukkumaan. Anna sen kippailla vaikkapa herneitä ämpäriin tai jotain sellaista. Läträtä vedellä vaikka tiskialtaassa "tiskata" muoviastioilla. Kaikkea hassua ja päätöntä. Piiloleikkiä:vaikkapa nalle piiloon tyynyn alle ja uudestaan ja uudestaan triljoona kertaa, hän riemastuu kun löytää, joka kerran! Nythän ei asuntoakaan tarvitse kovasti varoa, kun remontti on tulossa.

Pääasia että molemmat viihtyy. Pyri unohtamaan kaikki suorituspaineet. Pidä hauskaa lapsen kanssa!



tämmöisiä mietiskeli

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat.