KirkkoSisko

Räkä tuli ensimmäiseksi mieleen, mistähän sekin kertoo...



Äly

Tönö

Jyrä

Käly

Käpy

Vyöte

Syöte

Syöpä

Rysä

...

kerro joku aivan konkreettinen yksittäinen tilanne, jospa vielä saisit siihen vinkkejä! Mahdollisimman arkipäiväinen ja tavallinen, mutta pulmallinen.

et viestissäsi oikein selvästi sanonut, millä lailla sosiaalinen käytös tökkii.

Viestistäsi sai kuitenkin hyvin kuvan siitä, että olet pettynyt, väsynyt ja huolissasi tilanteesta.



Kiinnitin huomion sanaan "sanktio". Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsella pitää olla selvät rajat, mutta rangaistuksia ei tule viljellä jatkuvassa arkielämässä. Jatkuvasti sanktioitu lapsi alkaa kokea itsensä kokonaan epäonnistuneeksi.



Kovasti kannustaisin sinua puhumaan lapsestasi jos on päiväkodissa mahdollisuus, niin elton kanssa tai sitten neuvolassa. On hyvin tärkeää, että ikävä kierre saadaan katkaistua ja löydettyä uusia, hedelmällisiä tapoja.



Ajanvarausta odotellessasi voit ainakin kolmea asiaa alkaa jo toteuttaa heti tänään, jos eivät ne ole jo käytössä:

¤ Kosketa poikaasi hellyydellä useita kertoja päivässä. Pörrötä tukkaa, halaa, paijaa. Älä anna asioiden mennä niin, että kosketat poikaa vain esim kantaessasi hänet jäähypenkille tai muuten ikävissä tilanteissa



¤ Keskity positiiviseen palautteeseen. Anna sitä IHAN PIENISTÄ asioistakin. Joka päivä. Ai kun sulla on iloinen ilme, kun *rakennat legoja*. Oi kun kiva kun äidillä on tuommoinen suloinen poika. Tämmöisiä. Älä kiitä häntä suorituksista, vaan hänen olemuksestaan. Anna hänelle konkreettisesti rakkautta.



¤ Lainaa kirjastosta lapsen kasvua ja kehitystä tukevia kirjoja. Esim. Tahkokalliolla on hyviä kirjoja, mutta on muillakin.



Toivon, että saatte negatiivisen kierteen poikki ja hyväitsetuntoisen, elämästä nauttivan lapsosen takaisin!



terv diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

vantaan seurakunnat

Uskoisin, että osalla ihmisistä päälle puhuminen selittyy vain nopealla temperamentilla - mikä ei tietenkään tee asiasta sen hyväksyttävämpää. Mutta osa ihmisistä varmaankaan ei ole loppujenkaan lopuksi mieltänyt, että toisen sanoma on arvokasta sinänsä ja että he eivät voi tietää toisen puolesta asioita, edes lauseen loppua.



Kuuntelun taito on hyvin vaikea. Usein ihmiset kuunnellessaankin miettivät vain mitä itse sanovat tai milloin tulee minun vuoroni kertoa omat kuulumiset.

Aito kuuntelu on läsnäoloa.

Itse osallistuin ammattikoulutukseen joka käsitteli dialogia. Se oli minulle hyvin antoisa. Ehkä ihan tiivistetyimmillään sen anti oli se, että dialogiksi keskustelun tekee se, että siinä paitsi kuunneellaan läsnäolevasti, myös tartutaan tai jatketaan toisen sanoja siten, että syntyy jotain uutta, jota kumpikaan ei yksin olisi voinut luoda. Dialogi on siis eri asia kuin vuorotellen esitetyt monologit.



Suosittelen kaikille kuuntelemisen taidon opettelua ihan omassa vaikkapa parisuhteessakin. Aktiiviseen kuunteluun kuuluu myös kuullun tarkistaminen jotenkin tyyliin: Ymmärsinkö oikein, että xxxx. Suuri osa ihmissuhdepulmista kilpistyy siihen, että ymmärretään tai tulkitaan toista väärin, omista lähtökohdistaan eikä toisen tarinasta käsin.



Elinikäinen uuntelunopiskelija ja toivottavasti myös jotain itse oppineenakin, diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

että kilpirauhasarvot kannattaa tarkistaa, tai siis otattaa verenkuva. Joskus väsymys johtuu myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta.



Mutta tyypillisempia kyseiset oireet ovat masennukselle, jota on olemassa hyvin eri tasoista. Myös eri elämäntilanteet altistavat elämänhalun katoamiselle.



Voisit kysyä itseltäsi, mitä sinulle kuuluu. Mitä odotat elämältäsi? onko sinulla jotain tarpeita, jotka eivät koskaan saa täyttyä (esimerkiksi ei lainkaan omaa aikaa)? Miten mahdollinen parisuhteesi ja muut ihmissuhteesi voivat? Hiertääkö mielessä vaikkapa jokin pettymys?



Toivotan sinulle, että löydät sen mikä hiertää ja saat apua ja voimia sen poistamiseen tai lieventämiseen.





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta