KirkkoSisko

ihana olla kotona vauvan ja esikoisen kanssa, varsinkin kun kuopus on ainakin tähän mennessä paljon helpompi vauva... Odottelen innolla milloin sitä jaksaa lähteä lasten kanssa srk kerhoihin, vauva on vielä niin pieni ettei ehkä vielä pariin viikkoon tule lähdettyä.

Esikoisen uhmakohtaukset/oireilu vauvan tuloon onkin ainoa huolenaihe tällä hetkellä, taapero tarvitsisi paljon enemmän huomiota, mutta en vaan voi sitä ihan niin paljon antaa kun on vauva rinnalla jatkuvasti... Mutta eiköhän se siitä kun yrittää huomioida toista enemmän.

Hyvää alkusyksyä!

vaikka ne rasittavia onkin! Tasapainoilet, miten sinusta riittää kaikille lapsille, uhmikset+ vauvan tarpeet eivät välttämättä aina mene ihan käsikirjoituksen mukaan. Kiva, että nautit vauvan helppoudesta. Onnellisia kerhohetkiä, kunhan sitten on sopiva aika ne aloittaa! Oletko muuten tutustunut kantoliinoihin? Ne voisivat auttaa taaperon kanssa puuhailuissa kun kädet jäävät vapaiksi, vauva liinassa ja itse voit vaikka askarrella esikoisen kanssa?

Ikävä kuulla, että parisuhteessanne on noin raskaita asioita läpikäytävänä, kun lapsetkin ovat vielä niin kovin tarvitsevia.

Tuli mieleen, voisitteko mennä puimaan asiaanne paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen. Vaikka kerroitkin että pystytte juttelemaan jne, voisi olla hyvä käydä asioita hieman syvemminkin läpi, ne ovat kuitenkin niin rankkoja kokemuksia. Etenkin, kun kerrot, että petokset ovat tulleet "puun takaa" - siitä voi jäädä semmoinen pelko, ettei uskalla enää luottaa mihinkään eikä kehenkään. Kuitenkin pettämisestäkin täytyisi päästä jossain vaiheessa siten yli, että jatkossa voi luottaa esimerkiksi jos löytää uuden parisuhteen.



Perheasiain neuvottelukeskuksista tietoa tässä

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…



Erittäin ammattitaitoista ja hyvää parisuhdeapua saa myös: Kataja ry:ltä, heillä on monenlaista toimintaa http://katajary.fi/





Terveisin Kirkkosisko

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Lukiessani tekstiäsi tuli ensimmäisenä mieleen, että nyt kaikki mummot, kummit ja kaverit apuun edes silloin tällöin, että saat hengähtää. Huutavan lapsen kantaminen alkaa sattua todella ruumiillisesti ja psyykkisesti. Kenties mielessä pyörii epätoivoiset kysymykset, mikä minussa on vikana, kun lapsi ei tyynny. Ei ole ihme, jos synnytyksen jälkeinen masennuskin kolkuttelisi ovella, jos päivät on noin rankkoja.



Parikuiseen vauvaan et kokemukseni mukaan juurikaan voi unirytmeihin vaikuttaa. Neuvolassa kannattaa tietysti tsekata perusjutut: saako vauva riittävästi ravintoa, onko mahavaivoja, voisiko kyse olla allergiasta mikä huudattaa? (mikäli on, ja mikäli imetät, joutunet dieetille, jossa allergisoivaa ruoka-ainetta et itsekään saa nauttia, sillä niiden proteiinit kulkeutuvat äidinmaitoon). Joskus syytä ei löydy, ja vauva vain on poikkeuksellisen itkuinen. Tutkia silti tilanne kannattaa.



Hienoa on, että yöt sujuvat paremmin.



Kannattaisi myös miehen kanssa perusteellisesti jutella: nyt on tullut vauva kotiin ja muuttanut elämästänne aika paljon. Iltaisin isä voisi olla enemmän tukenasi ja karsia menoja ja harrastuksia, kunnes tilanne helpottaa. Joko kantaisi vauvaa tai sitten tekisi noita kotitöitä. Viime kädessä on miehenkin etu, jos saat levätä.



Ota uupumuksesi todesta ja pyydä apua läheisiltäsi, ennen kuin väsähdät ihan totaalisesti. Ja muista, että siivoukset ja muut sellaiset pintaseikat ovat tässä vaiheessa toissijaisia. Tärkeintä on perheesi jaksaminen ja hyvinvointi.

kuopus aloitti päiväkodin (hieman alla 3-vuotias) ja minusta hän on vieläkin niiin pieni.

Mummoäitinä (kun on elämänkokemusta ja elettyä elämää takana) miettii asioita niin eri kantilta kuin 10-15 vuotta aikaisemmin. Sydäntä raastaa päiväkoti. Ei se voi olla hyvä vaihtoehto kenenkään lapsille (paitsi rappioalkoholisitien). Päiväkotipäivät ovat pitkiä monille lapsille pk-seudulla, kun työt ja koti ovat eri suunnilla.

Ahdistaa oman pikkuisen puolesta - ja vähän muidenkin.

ymmärsin viestistäsi, että päiväkodin aloitus on tapahtunut hiljattain. Uskon, että luopumisen ja huolenkin tunne valtaavat mielen. Kerroit elämänkokemuksestasi, johon mahtunee monenlaista.

Toivon vilpittömästi, että voisit positiivisesti yllättyä päiväkotisi hoidon tasosta ja kokea, että se sittenkin voisi olla hyvä vaihtoehto, jos kerran et enää voi häntä itsekään hoitaa. Oletkin hoitanut pitempään kuin moni pystyy. Päiväkodeista ollaan monta mieltä ja monenlaisia niitä toki onkin. Itse olen ollut erittäin tyytyväinen omalla kohdalla päiväkodin lämminhenkiseen ja välittävään ilmastoon.

Voimia teille uuden edessä!

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/3D771C0F959FAD46C2257022003F65DA?Open…



eli koska kummi on myös hengellisen elämän "isosisko" tai -veli, edellyteteään kummilta kirkkoon kuulumista.