KirkkoSisko

Ikävä kuulla, että olet pettynyt noin pahan kerran ihmiseen, johon luotit.

Ensimmäiseksi minun tulee mieleen, että ota yhteyttä sosiaalitoimistoon. Varaat sieltä ajan, kerrot elämästäsi ja anot mahdollisesti takuuvuokria asuntooon. Sinua jo neuvottiinkin laittamaan asuntohakemus mahdollisimman pian kuntasi asuntotoimistoon - älä rajaa aluetta, niin saat asunnon pikemmin. Voit myöhemmin sitten vaihtaa asuntoa, tärkeintä että pääset alkuun.

Onhan myös mahdollista, että mies lähtee ja sinä jäät tähän asuntoon? Ei voi olla niin, että mies vaan ei lähde, kyllä teillä täytyy molemmilla olla tasaveroiset oikeudet joista neuvotellaan molemmille sopiva lopputulos!



Turvakodeista ja ensikodeista saat tietoa mm. täältä http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/, mutta alueesi sosiaalityöntekijä on varmaan parhaiten selvillä mitä juuri sinun paikkakunnallasi on tarjolla.

Myös seurakunnan diakoniatoimistoon voi mennä juttelemaan. Keskustelut ovat vaitiolovelvollisuuden sitomia ja ammatillisia. Kirkkoon kuulumattomuus ei estä menemistä diakoniatyöntekijän vastaanotolle. Usein jo se auttaa, että saa vuodattaa ulos kaiken sekamelskan mikä mieltä ahdistaa.



Toivotan asioittesi pikaista konkreettista järjestymistä ja sen jälkeen alkaa prosessi mielessä, jossa työstät tapahtunutta pettymystä ja rakennat elämääsi uudestaan. Lapsi on sinulle tärkein. Satsaa hänen ja omaan hyvinvointiisi nyt ensisijaisesti.

Älä hyvä ihminen toivo itsellesi enää pahaa. Viimeiset lauseesi kuulostivat tosi surullisilta. Sinä ansaitset nimenomaan hyvää, kuten lapsesikin.



Moni jo neuvoikin sinua, ja minäkin rohkaisen; hakeudu avun piiriin. Neuvola tukee ainakin nyt alkuun, mutta voisi olla, että hyötyisit terapiasta. Kelasta saa nykyään paremmin tukea psykoterapiaan. Voisit siellä käydä läpi elämäsi kysymyksiä ja juuri tuota hyväksikäytettävyyttä ja ein sanomisen oppimsta.

Myös seurakuntasi diakoniatyöntekijältä voi ainakin alkuun varata keskusteluaikoja. ne ovat luottamuksellisia, vaitiolovelvollisuuden sitomia ja ammatillista apua. Ei haittaa, vaikket kuuluisi kirkkoon.



Lämpimin terveisin ja elämääsi aidon itsesi hyväksynnän oppimista toivoen, KirkkoSisko

tere tulemast.

mulla tosiaan loma loppui vasta nyt. Tervetuloa palstalle itsellesikin! Milläs mielellä nyt?

Koulu alkoi lapsilla taas tänään. Vähän haikeat tunnelmat, en päässyt enää heitä saattamaan, eivät halunneet minua mukaansa. Niin ne lapset kasvavat..

semmoista tunteiden sekamelskaa: yhtaikaa ylpeyttä ja helpotusta, yhtaikaa haikeaa ja epävarmaa. Iloista ja sujuvaa koulun alkua teille!

lapsen koulutien alkaminen tänään ja omat työkuviot. Arjen palapelin kokoaminen kesken (kuka perheestä on milloinkin kotona, töissä, harrastuksissa, iltapäiväkerhossa...) Eiköhän se tästä ala taas rullata, arki.

Oletko tosiaan täällä työsi puolesta työajalla? Miksi? Eikö seurakunnalla ole omia keskustelupalstoja?

perheellenne arjen sumplimiseen! Se vaatii joskus enemmänkin kuin excel-taulukointia, myös kärsivällisyyttä sopeutua jatkuviin yllätysmomentteihin, joustamista ja kykyä priorisoida.

Kirkko pyrkii olemaan mukana ihan siellä, missä ihmiset ovat luonnostaa. On esimerkiksi sairaalapappeja, työpaikkapappeja ynnä muita vastaavia. Kirkolla on "oma" keskustelupalsta tuolla Suomi24 Suhteet-palstan alla: Kirkko kuulolla. Mutta minä koen ihan omakseni tämän palstan myös. Minusta tämä palsta on tärkeä ja täällä on paljon hyvää välittämistä ja tukemista, omalla pienellä paikallani haluan olla tätä hyvää lisäämässä.