KirkkoSisko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ikävä kuulla, että petyit tärkeässä asiassa. Naimisiinmeno on elämän eräs merkittävimpiä päätöksiä. Moni empii, onko valmis sen ratkaisevan askelen ottamaan. Mikäli ette ole lopettaneet seurustelua, mitäs jos menisitte parisuhdekurssille? Siellä voisitte rauhassa miettiä, haluatteko molemmat suhteeltanne samaa ja oletteko valmiit sitoutumaan toisiinne.
Kursseja järjestää muun muassa Kataja.
Tässä yksi linkki esimerkkinä.http://katajary.fi/pariskunnille/solmuja-parisuhteessa
Löydät sivustolta paljon muutakin hyödyllistä tietoa ja artikkeleita.
Viisautta elämäänne!
t Kirkkosisko
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
Hyvä, että jo otsikossa kysyt mikä avuksi! Apua kannattaakin etsiä, sillä kuvailemasi pelot varmasti syövät energiaasi.
Onko tällainen ilmiö sinulle tuttu?
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Artikkelissa kerrotaan, että mikäli huoli ja hätä ovat selvästi ylimitoitettuja verrattuna normaaliin (ihmisen siis myös kuuluu huolestua tarvittaessa!) voidaan epäillä tätä häiriötä.
Kannattaisiko sinun mennä lääkärille neuvottelemaan diagnoosista ja mahdollisesta lääkityksestä? Sen avulla elämänlaatusi kenties paranisi ja saisit "itsesi" takaisin.
Myös terapiaa tai keskusteluapua kannattaa hakea.
Seurakuntasi diakoniatyöntekijältäkin voi ainakin alkuun pyytää keskusteluaikaa. Joskus muutamakin "purkukerta" voi auttaa, sen olen työssäni huomannut.
Parempaa, pelottomampaa ja elämään terveesti luottavaa elämäntapaa sinulle toivottaa
Kirkkosisko
diakoni Meiju
Vantaan seurakunnat
laulusta (tai tykkäiskö siis hääpari) "Tuu mun vaimoksein"- alkuperäinen on Teppo Nuorvan Kantrikustaalta, mutta Olavi Uusivirralla on ainakin siitä cover
mä uskon, että mieliala on kuin vuorovesi: kun vesi pakenee, meren eli mielenpohjasta paljastuu kaikenlaista roskaa ja töhnää: koettuja pettymyksiä, väärin toimimisia, virheitä, mokia, ynnä muuta. Mielen pohjasta paljastuu kuitenkin myös aarteita, niitä elämän helmiä: saatua rakkautta, annettua apua, ilon ja onnen hetkiä. Miksi ihmismieli näkee lähinnä ne mädänneet roskat? Emme voi vaikuttaa siihen, milloin seuraava nousuvesi tulee. Mutta siihen voimme, miten arvostamme tuohon mielen pohjaan kertynyttä jäämistöä.
Ajattelen, että muutamista seuraavista seikoista voi olla hyötyä, jos tuntuu, että laskuvesi vei kaiken hyvän mennessään:
* Huomaa jäljelle jäänyt hyvä. Ole aidosti kiitollinen, tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä jäi- älä keskity pelkkiin roskiin, niitä on kaikkien ihmisten "pohjamudissa"
* Anna hyvää itsekin: itsellesi ja muille. itsellesi voit antaa sitä järjestämällä tietoisesti edellytykset sille, että saat rentoutua. Vaikka päivä sohvalla romaania lukien ja herkkuja syöden, tai mikä kellekin toimii. Mutta yhtä tärkeä mielenterveyden kohottaja on auttaa muita, tai antaa muille. Se voi olla konkreettista tai henkistä. Esimerkiksi parisuhdeterapeutit ovat huomanneet, että kun puolisot lisäävät toistensa kiittelyä arjessa (kiitos kun tiskasit, kiitos kun luit lapselle iltasadun), rakkaus ja hyvä olo lisääntyy ja riitely harvenee.
* Hyväksy se, että elämässä on vuorovesi. Ei aina tarvitse olla väenväkisin hyvin. On oikeus myös olla alakuloinen ja väsynyt.
Miltä nää susta kuulostavat?
Hienoa, että pohdit ja kyselet keinoja ! Toivottavasti saat paljon ilahduttavia vastauksia
terveisin kirkkosisko
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
Miten vaikeaa se ihmisiksi eläminen oikein onkaan.
Kuvailemasi esimerkit tuntuvat niin itsestäänselviltä: totta kai kaatunutta pitäisi auttaa, totta kai pitäisi puolustaa vammaista, jota pilkataan, totta kai pitäisi tukea toinen toisiaan.
Monesti kuulee, että tämä olisi vain nykyajan ilmiö. Ihminen on kuitenkin perusitsekäs ollut aina. Tämän takia kirkossakin jatkuvasti muistutetaan ns kultaisesta säännöstä: kohtele muita siten, kun toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Olen huomannut kuitenkin myös paljon hyvää auttamishalua nykyään. On opittu kierrättämään. Facebookissakin on ryhmiä, joissa annetaan ilmaiseksi itselle tarpeetonta tavaraa tarvitsijalle. On perustettu "Roska päivässä" -liikkeitä, suojatiepäivystäjiä koulumatkalle ynnä muuta. Itse saan kirkon työntekijänä iloita vapaaehtoisten joukosta, joka antaa aikaansa ja osaamistaan muiden hyväksi. Esimerkiksi varattomille tarkoitettuun Joulupuu-keräykseen annettiin paljon lahjoja lapsille jaettavaksi.
Mietit, tuntuuko oma esimerkki kovin vähäiseltä. Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään. Vaikka muut eivät välittäisi, juuri minä voinkin olla se kuka välittää. Kun muut eivät auta, minä voin auttaa. Auttaa ja rakastaa voi aina. Elämä tarjoaa päivittäin mahdollisuuksia siihen. Tartutaan niihin. Auttaminen yleensä tuppaa synnyttämään myös muutenkin hyvää mieltä ja elämän tarkoituksellisuuden kokemista, niin auttajalle kuin autetulle.
Kirkkosisko
Tikkurilan seurakunta
Vantaans seurakunnat