KirkkoSisko

Ota ne työongelmat puheeksi esimiehen tai tarvittaessa luottamusmiehen, työsuojeluvaltuutetun tai työterveyshuollon kanssa.

Jos kärsit jostain ongelmasta töissä koko ajan ja koet, ettet jaksa, asia täytyy muuttaa. Viimeisessä sivulauseessasi ilmaiset alistumista sille, ettei muutenkaan voi olla, mutta kyllä voi! Lähes kaikille ongelmille voi edes jotain. Älä lannistu!

Jotenkin tuo näkökulma, että aloitit, "miten säästäisit", etkä "miten lisäisit xxxx".

On selvä, että joidenkin alojen on säästettävä, jotta tärkeimmiksi pidetyille jää riittävästi rahaa. Se, mikä on sitten tuota tärkeintä, lienee politiikan ydinkysymys - puolueet ovat siitä kyllä erittäin eri mieltä.



En ole itse valitettavasti riittävän hyvin perehtynyt valtiontalouteen, jotta osaisin vastata mutu-muminaa pidemmälle mutta mielestäni hallinto ja byrokratia syövät koko ajan isomman siivun ns "kohderyhmien" pussista. Esimerkiksi työssäni olen saanut seurata, miten kotipalvelua tekevät eivät enää ehdi olla vanhusten/vammaisten/tarvitsevien luona riittävän pitkään, koska kaikenlaiseen raporttien tekoon, palavereihin, jne hallintoon menee niin paljon aikaa.

Olen vuorenvarma, että hallintoa voidaan keventää, se on tahdon asia eikä välttämätön pakko.



Onpa mielenkiintoista lukea vastauksia tähän, olisi hienoa jos joku valtion talouden tuntija toisi asiantuntemustaan tähän ketjuun!

mogasin, vitonenhan oli oma kirjoitukseni. Noloa, mutta niin tavallista :D

mielenkiinnosta, kun kerrot että teillä neuvotellaan kompromisseja ja olette hyviä siinä, niin mitä taitoja se teiltä vaatii? Mitä siinä sinun mielestäsi pitää osata, mikä oleellista? Neuvotteluhan ei ole helppoa kuten vertasit myöskään työelämässä eikä liikesuhteissa, esimerkiksi näitä lakkoasioitakin neuvotellaan usein päivätolkulla.



Toinen, mitä mielelläni kysyisin, ellet pahastu sen henkilökohtaisuudesta: Miten sitten ilmaiset vihan/ärtymyksentunteesi/pettymyksesi puolisollesi, niin, ettei niistä koskaan synny riitaa? Hyvin useinhan riita syntyy pettymyksestä. Siitä, että toinen ei jotenkin huomaa tarpeitani tai vastaavaa. Ja joitain pettymyksiä tulee varmasti vastaan yhdessäeläessä.



Kiitos jos vastaat, ja on ilo todeta, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia tässäkin asiassa. Toiset ovat kuumakalleja, toiset cooleja, temperamenttikin vaikuttaa paljon asiaan!

ootko kokeillut aivan päinvastaista strategiaa kuin jäkätys. Esimerkiksi viet kaikki omat pikkarisi sinne myös ja teet niistä mielikuvituksellisen patsaan/taideteoksen johon hattuna ne miehen kalsarit myös. Sitten suureleisesti kutsut hyväntuulisesti miehesi taidenäyttelyn avajaisiin - no, tämä vähän vitsinä tietenkin (tosin rohkeasti ehdotan, ettöä ensi kerralla kokeilet tätä!! ja jos kokeilet, tule kertomaan reaktio!), mutta OIKEASTI ja kokemuksesta voin sanoa, että toimintasuunnitelman totaalinen vaihtaminen voi muuttaa asiaa paljon enemmän kuin saman vanhan toiminaan (jataaskonekalsaritontäälläkuinkamontakertaamunpitääniistähuomauttaaeiköaikuinenmiessenvertaapysty...) toistaminen hyödyttömänä?



Mielipiteitä ja kokemuksia lisää!!!!!