KirkkoSisko

joihin minäkin yhdyn.

Anna lapselle aikaa.

Hyväksy lapsi sellaisena kuin hän on, vaikka olisikin arka ja ujo, se riittää! Älä vertaile muihin, jotka sinusta vaikuttavat reippaamilta.

Vertailu ei kannata jo senkään takia, ettet tiedä millaisia ongelmia muilla on - usein muiden elämät näyttävät jotenkin täydellisiltä, vaikka totuus on ihan toinen. Mutta vertailla ei saa siksikään, että sinun lapsesi on juuri sinun rakas lapsesi, vaikka olisi millainen.



Kyllä ne kaverit jossain vaiheessa menevät äidin seuran ohi, ja sitten se tuntuu haikealta. Jos ongelma pahenee, tai lapsi ei halua kouluun tai ei vielä vuodenkaan päästä uskalla mennä portiltakaan, sitten voit ottaa yhteyttä esimerkiksi koulun erityisopettajaan. Mutta tässä vaiheessa mitään ongelmaa lapsen kannalta EI OLE, jos vain itse kykenet saattamaan.



Terveisiä pikku ekaluokkalaiselle, jonka elämässä on suuri muutos ja paljon opittavaa

Onko työ uusi?

Jännitätkö sosiaalisia suhteita?

Jännitätkö, osaatko jonkun tehtävän tarpeeksi hyvin?

Huolestuttaako, että olet unohtanut jotain oleellista?

Oletko muutenkin sen tapainen, että ahdistut seuraavan päivän asioista edellisenä iltana?



Jos työ on uusi, on mielestäni todella inhimillistä, että siitä hermoilee ja huolehtii illalla. Mutta jos työssä on ihan oikeasti joko ihmissuhde- tai muita pulmia, niihin kannattaa tarttua mahdollisimman varhain ja selvitellä asiaankuuluvan tahon kanssa tilannetta: esimiehen, työsuojeluvaltuutetun tai vastaavan.



Jos taas koet, että ilmiö on luonteenpiirteesi ja hermoilet samalla tavalla muitakin asioita etukäteen, kannattaa tietoisesti opetella tyhjentämään mieli, opetella erilaisia rentoutustekniikoita, useille esimerkiksi kävelylenkki illalla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa voi toimia sellaisena mielen puhdistajana. Kävellessä ajatukset ja mieli saa kellua vapaasti ja ulkoilma ja maisemat ikäänkuin "pesevät" ihmistä.



Toivottavasti saat helpotusta, ei jokailtainen ahdistus kuulu elämään!



Terveisin Kirkkosisko

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Kuulostaa siltä, että nautit lapsen kanssa kotona puuhailusta ja mitä voi noin pieni enemmän tarvita kuin sitä, että äiti nauttii hänen kanssaan olosta? Minä uskon, että alle 3-v ei vielä tarvi muuta kuin ihan perusarjen. Uskon vakaasti, että päiväkoti 3-v jälkeen "riittää"!

Nauti itsestäsi, elämästäsi, siitä mikä sinussa sairautesi lisäksi on tervettä ja hyvää! Ei sinun ole pakko olla kerhoissa ollaksesi hyvä äiti.

Äiti tarjoaa lapselleen maitoa ja hunajaa. Maito on sitä, että täyttää lapsen tarpeet ja hunaja sitä, että äiti itse nauttii elämästään. Pyri löytämään hunajanpisarat! Ja onnea parivuotisesta iloisesta lapsesta!



T KirkkoSisko

Kyllä minusta vaan kuulostaa, että olet tosi poikki. Etsit varmaan elämääsi jotain uutta suuntaa, jossa voisit enemmän kokea eläväsi "itse" eikä vain suorittaa jotain jatkuvaa kaavaa johon et ikään kuin voi vaikuttaa.



Mites ois joku lyhyt virkavapaa, tutustuisit itseesi, menisit vaikka matkalle tai ihan mitä vaan. Katselisit ja kuuntelisit, miltä sitten tuntuu. Ja muistaisit, milloin oli aika, kun ei ollut näin vaikeaa. Vaaditkohan itseltäsi myös liikaa--? Elämä usein on aika arkista.

tarkemmin, mikä siellä työssä on niin rankkaa ja tuntuu pahalta? Jospa joku kuitenkin keksisi sulle jonkun avun.