KirkkoSisko

Tässä on mielestäni hyvä testi, jolla voi suuntaa-antavasti mitata, onko juominen hanskassa



http://www.paihdelinkki.fi/testaa/juomatapatesti



voit toki kannustaa miestäsi tekemään tuon testin. Kuitenkaan sinä et voi saada häntä lopettamaan, jokainen voi vähentää alkoholinkäyttöään tai raitistua vain omasta tahdostaan. Sinulla on kuitenmin mahdollisuus hakea apua omaan osaasi juovan puolisona joko Al.Anonista

http://www.al-anon.fi/

tai esimerkiksi jutella ongelmasta seurakuntasi perhetyöntekijän, diakonin tai päihdetyöntekijän kanssa (riippuu paikkakunnasta, millaisia virkanimikkeitä päihteistä kärsiviä auttavilla on).

Muista, että olet vastuussa paitsi omasta hyvinvoinnistasi, myös lapsestasi. Lapselle ei ole hyvä kasvaa runsaasti alkoholia käyttävässä perheessä, vaikka äiti olisikin raitis.

Lue esimerkiksi tämä

http://www.lasinenlapsuus.fi/vanhempien_paihteidenkayton_vaikutukset





Toivotan perheellenne kykyä vapautua päihdeongelmasta! Hakekaa apua, jos omat keskustelut eivät riitä.



terv. diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat.

Kuulostat tosi uupuneelta. Jatkuva pelko nakertaa elämänvoimaa. Mistäkököhän kaikki lähti menemään tuollaiseksi?

Minä suosittelen, että haet keskusteluapua.

Kun kertoo huolistaan ja väsymyksestään, keskustelukumppanin avulla usein jäsentyy, mikä se punainen lanka tässä nyt on, mistä oikein loppujen lopuksi on kyse. Kun kaaosmainen ahdistus tai muu sekavuus pystytään hahmottamaan, se jo on omiaan helpottamaan. Sitten voidaan miettiä vaihtoehtoja, miten tilanteesta eteenpäin, minkä pitää muuttua, mistä apua siihen.



Lähes aina, kun ihmisellä on ylivoimainen olo, kuitenkin auttaa kun yhteen konkreettiseen pieneenkin asiaan saadaan muutos. Sillä on dominopalikkaefektin tavoin tapana sitten poikia lisää muutoksia, tämä toimii kumpaankin suuntaan, hyvään ja huonoon.



Älä alistu väsymykselle, vaan hae apua jo tänään. Keskustelumahdollisuuksia voi olla monenlaisia, mm. terveyskeskuksen depressiohoitajat, työterveyspsykologi, neuvola - ja myös me kirkon diakoniatyöntekijät annamme ammattitaitoista ja vaitiolovelvollisuuden sitomaa keskusteluapua. Etsi oman seurakuntasi diakoniatyöntekijän yhteystiedot ja voit aloittaa vaikka sieltä! Tarvittaessa sinua ohjataan sitten eteenpäin apua saamaan.



Terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

myös mahdollisuus debriefingiin rankimpien tapausten äärellä.

Hoitajakin on aina myös ihminen. Voi olla, että hän kestää hyvin 99 kuoleman kohtaamista, mutta se sadas sitten muistuttaakin omaa äitiä/lasta/puolisoa ja tuo liian rankat tunteet pintaan.



Suosittelen myös työnohjaukseen hakeutumista niille, keille se on mahdollista. Koska miehesi puhuu tilanteistaan niin paljon, voisi hän hyötyä työnohjauksesta, joka vahvistaa ammatillista identiteettiä ja luo lisää selviytymiskeinoja ja suojamekanismeja ja toisaalta antaa mahdollisuuden jakaa asiaa. Joissain sairaalossa myös sairaalapapit järjestävät debriefingiä ja työnohjausta.



Itse olen kohdannut kuolemaa ja vainajia niin työn kuin siviilielämäni puitteissa. Olen kokenut ne itse merkittävinä kokemuksina, ja onnekseni olen saanut jakaa kokemuksiani työnohjauksessa ja muutoin.



Kuolema on nykyään niin kaukana tavallisen ihmisen arjesta, koska suurin osa kuolee sairaalassa, että monesti hämärtyy, miten luonnollinen osa elämää se on - ja miten se kerran tulee kohtaamaan meitä kaikkia.



Terveisin ja voimia teille kaikille rankkojen asioiden parissa työskenteleville!





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Tässä tiedot:



(linkissä on myös tiedot vuorotteluvapaasta, mutta osa-aikalisä on monille parempi vaihtoehto, koska sen aikana kertyy myös kesälomat yms monet edut säilyvät)



http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/04_vuorotteluvapaa_ja_osa-aikat…



Osa-aikalisän myöntää siis työkkäri eikä Kela



terveisin KirkkoSisko

joihin minäkin yhdyn.

Anna lapselle aikaa.

Hyväksy lapsi sellaisena kuin hän on, vaikka olisikin arka ja ujo, se riittää! Älä vertaile muihin, jotka sinusta vaikuttavat reippaamilta.

Vertailu ei kannata jo senkään takia, ettet tiedä millaisia ongelmia muilla on - usein muiden elämät näyttävät jotenkin täydellisiltä, vaikka totuus on ihan toinen. Mutta vertailla ei saa siksikään, että sinun lapsesi on juuri sinun rakas lapsesi, vaikka olisi millainen.



Kyllä ne kaverit jossain vaiheessa menevät äidin seuran ohi, ja sitten se tuntuu haikealta. Jos ongelma pahenee, tai lapsi ei halua kouluun tai ei vielä vuodenkaan päästä uskalla mennä portiltakaan, sitten voit ottaa yhteyttä esimerkiksi koulun erityisopettajaan. Mutta tässä vaiheessa mitään ongelmaa lapsen kannalta EI OLE, jos vain itse kykenet saattamaan.



Terveisiä pikku ekaluokkalaiselle, jonka elämässä on suuri muutos ja paljon opittavaa