KirkkoSisko

Äiti-tytär -suhde on usein eräs elämän kimuranteimmista suhteista. Ja kuten kerroit, ei se muutu välttämättä edes silloin, kun tyttärestä tulee äiti.



Mutta tässäkin muistutan monessa paikassa ilmennyttä sanaa RAJA. Sinun ei tarvitse, etkä saa sietää suoranaista solvausta tai loukkausta.

Joskus on vaikea mieltää, mikä on tavallista elämään kuuluvaa riitelyä ja mikä solvaamista. Noin nyrkkisääntönä minulle tulee mieleen, että normaali riita on sellaista, missä molemmille yhteisessä asiassa tasa-arvoisesti riidellään - otetaan nyt vaikka esimerkki, jossa toinen tahtoo mennä viikonloppuna mökille ja toinen taas olla kotona. Tässä on yhteinen teema (mitä tehdään viikonloppuna) ja molemmilla on yhtäläinen, tasaveroinen oikeus puhua. Puhutaan mökistä tai kodista, mutta ei satuteta toisen persoonaa!

Mutta loukkaus on sellainen, jossa toinen henkilö hyökkää, loukkaa, astuu kunnioituksen reviirin yli ja siten kajoaa persoonaan. Näitä rajanylityksiä ei tule sallia.



Et oikein kertonut, miten olet asiaa äitisi kanssa elämän varrella käsitellyt.

Ehdotan, että seuraavan kerran kun hän sanoo sinulle jotain, joka loukkaa sinua, sanot sen ihan selkeästi. Äiti, tuo pahoitti mieleni ja loukkasi. En salli, että puhut minulle tuohon sävyyn.

Mitä luulet, että siitä seuraisi? Jos et ole niin koskaan tehnyt, arvelen, että äitisi menee tolaltaan ja suuttuu. Mutta samalla hän tajuaa, ettei voikaan kohdella sinua enää miten tahansa. Sinä puolustat itseäsi ja nykyistä perhettäsi.

Rakkauden vuoro on alkaa oikeastaan vasta sitten, kun kumpikin kunnioittaa toistaan, eikö niin? Rakkaus ei saa olla mielivaltaista, vaan siihen pitää voida luottaa.

Miltä kuulostaa?





terveisin diakoni Meiju

Vantaan seurakunnat

Pettymys oikein tihkui kirjeestäsi.

Lukijanakin suututtaa, miten hankalaa tuo työllisyystilanne ja pätkätyöt ovat, etenkin perheelliselle.



Voisit mennä purkamaan mieltäsi oman seurakuntasi diakoniatyöntekijällekin. Taloudellista apua ei myönnetä kuin yksittäiseen kriisitilanteeseen, ei jatkuvkasi toimeentulon lisäksi, mutta voisit muuten puhkua ulos tuota turhautumistasi ja kenties kysellää järjestääkö seurakunta mitään työttömille, tai paikkakuntasi Työttömien yhdistys.

Vertaistuki on tärkeää. Ja pahan olon ja pettymyksen jakaminen auttaa, jos kokee tulevansa kuulluksi.

Helposti tulee vertailleeksi itseään niihin, joilla asiat on hyvin. Mutta työttömien toiminnassa tietää ja kokee, että muut ovat kokeneet samaa.



Myös sinun kannattaa varata aika tietenkin työvoimaneuvojalle, jossa varmaan oletkin käynyt. Oppisopimuspaikat ovat ikävä kyllä kiven alla, muutenhan se on mainio vaihtoehto opiskella ja saada kuitenkin palkkaakin samalla.



Voimia ja valoa!



diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Eihän tuota voi väkisinkään lääkäriin viedä, ei pitänyt yhtään outona sitä, ettei muistanut viestiään. Suvussa ei tietääkseni ole skitsofreniaa. Tietääkö joku voiko otsansa lyöminen aiheuttaa tuollaista?

Voitko ihan reilusti sanoa miehellesi, että toivot hänen menevän oitis päivystykseen, sillä hänen käyttäytymisensä on muuttunut ja olet huolissasi.

Muistutan, että suuriannoksinen kortisonihoito voi ikävä kyllä pahimmillaan laukaista jopa psykoosin, etenkin jos annoskokoa on muutettu hiljattain.

Toivottavasti saat miehesi lääkäriin.

Sinänsä se, että sekoilee eikä muista mitä on sanonut tai tehnyt, on ainakin minulle ihan jokapäiväistä :) -- huomio kiinnittyy muualle ja tekee jotain automaattitoimintana.

Mutta kirjoittamasi kaatuminen ja kortisoni herättivät minun hälytyskelloni.

terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

En tiedä missä päin asut, mutta Tikkurilan seurakunnan perhetyö järjestää lapsiparkkia. Parkki on Pakkalassa, tiistaisin klo 9-11. Oheisessa linkissä tarkemmat tiedot



http://www.vantaanseurakunnat.fi/tikkurila/seurakunnan-toiminta/perheil…



terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/A92551BA9ADFA9A4C225706E00384EB1?Open…





eli mitään hengellistä tai teologista estettä ei ole uurnalle.

Ei ole ihmisen tietoisuudessa päätellä, miten Jumala kuoleman kohtaa, se on "korkeemmas käres".

Kristittyinä saamme luottaa elämän tarkoitukseen, mielekyyteen ja Jumalan hyvään tahtoon.