KirkkoSisko

Kello soi 5:45.

Pesen hampaat, kasvot, käyn pisulla, vaihdan vaatteet.

Meikkiä en laita, koska en jaksa. Ja kasvot ja etenkin silmät ovat niin turvoksissa noin aikaisesta heräämisestä, etten pysty.

Työssäni minun ei tarvitse näyttää edustavalta eikä miltään, ei muutkaan.

Nostan pikkumuksun ylös, hän juo lasin maitoa, puen lapselle vaatteet. Lähdemme noin klo 06, päiväkoti avaa ovensa 6:15 ja 6:20-25 olen ajamassa töihin, matkaan menee tunti. Jos myöhästyn, olen ruuhkassa ja matkaan menee enemmän, ja vastaavasti pääsen illalla myöhemmin, kun tietyt tunnit on kuitenkin tehtävä.

Jos olen töissä klo 7:20 mennessä, lähden kotiin ajamaan 15 jälkeen, ja olen päiväkodissa klo 16 jälkeen jne.

Noin aikainen ylösnousu on aivan epäinhimillistä, lapsi itkee että väsyttää, haluan nukkumaan, karkaa käsistä takaisin sänkyyn.

Juu, laitan hänet ajoissa, klo 20 maissa, mutta jos uni ei tule, ei sille mitään voi.

On 4 v joten nukkuu myös päiväunet päiväkodissa.

Ja ei, en tee tätä siksi että teen uraa tai tienaan hienosti, vaan siksi, että .. no, niin. Miksi ihmset käy töissä. Kun ei rahaa muualtakaan oikein saa. Palkka on pieni eikä tältä pallilta edetä mihinkään, samoilla sijoilla ollaan kunnes joskus eläkkeelle pääsee.

Tuli mieleen, että eikö mitään ole muutettavissa arkikuvioissanne? Toista työtä olet varmaan katsellutkin, mutta jos se ei onnistu, niin entä muutto lähemmäs työpaikkaa, että noin kovin ranka aamut helpottais? Kuulostat väsyneeltä.

Jos millekään ei voi mitään, niin sitten toivon voimia jatkaa vain, ja ainakin sen, että vapaapäivät olisivat pehmoisen rentoja!!

Sukulaisiaan ei voi valita, eikä sukulaisuus todellakaan takaa että synkkaa elämäntavat.

Joten, kun kuitenkin joudutaan (=SAADAAN :on viime kädessä ihmiselle tosi suuri rikkaus olla tekemisssä ihan erilaistenkin ihmisten kanssa kuin mitä itse on!) olemaan tekemisissä, niin ei ehkä kannatakaan panostaa keskusteluun, noilla tiedoilla mitä kerroit.



Mitäs, jos rupeaisitte enimmäkseen vain keksimään jotain toiminnallista, kun tapaatte? Älkää juuri puhuko lifestylestä, vaan pelatkaa vaikka lautapelejä, wiitä, jos teillä on lapsia, niin levittäkää vaikka vanha lakana esille ja kuvioikaa sitä sormiväreillä yhdessä. Tai pidätte munkinpaistotalkoot tai värkkäätte pizzat yhdessä. Tai vaikka pienimuotoinen geokätköily lähipuistikossa??

Pointtini on, ettei kannata pettyä joka kerran, vaan luoda sellaiset puitteet, jotka oikeasti yhdistävät edes sen vierailun ajan! Ja joista saattaa jäädä kivoja muistoja.



Miltä kuulostaa?

inhoan kiireisiä aamuja ja myöhästymisen tunnetta.

Siksi varaan mahdollisimman paljon aamuisin aikaa.

Herään usein noin 1,5 tuntia ennen lähtöä.



Lapselle laitan aamupalan, tarkistan tarvikkeet, vaatteet, rasvaan, hoidan aamulääkityksen. Tähän kaikkeen varaan vähintään puoli tuntia.

Itselleni en erikseen varaa aikaa, vaan ehdin pukea siinä patistelujen lomassa :)

Usein tsekkaan kotona sähköpostit ja kalenterin vielä ennen lähtöä.



hei vaan ja tsemppiä kaikille meille aikataulujen seassa sinnitteleville!

Kaikki kaipuut mitä tähän tuli kirjattua, kertovat monenlaisesta kipuilusta, miten saa ajan riittämään ja tärkeimmän elämässä toteutumaan. Oleellisia ja perustarpeisiin liittyviä.

Omalta puoleltani toivon perheisiinne yhteyden kokemusta, rakkautta, iloa!

ja myöskin Luojan varjelusta.

Minua ei luoja varjellut. Ilo on säpäleinä. Kumppanuus ja yhteyden kokemus jatkuu, mutta lisättynä sellaisella taakalla, joka on aivan liian suuri kannettavakseni. Perheemme kannettavaksi. Jatkamme yhdessä, toisiamme tukien, mutta se elämä, jota elimme on rikkunut. Sellaista maailmaa ei meille enää ole, jossa yhteisen ajan riittämättömyys tai keskustelemattomuus olisi ongelma. Tätä ei voi ymmärtää se, jonka suurin harmi on, ettei ole aikaa, rahaa tai että mies ei kehu tai osallistu kotitöihin.

On arkea ja "arkea". Olisi ihana maailma, jos kaikki voisivat olla huolissaan vain pienistä asioista.

että olet saanut kannettavaksesi liian kohtuuttomalta tuntuvan taakan.

Oletko hakenut keskusteluapua?

Oli murheesi mikä tahansa, uskon, että sen jakaminen keventää edes hiukan.

Onneksi pystytte jatkamaan yhdessä ja tukemaan toisianne, vaikka jotain suurta on mennytkin rikki.

On totta, että kaikki eivät joudu yhtä rankkojen tilanteiden eteen. Kuten sanoit, kunpa voisi huolehtia vain kotitöistä tai muista pinta-asioista. Elämä ei kuitenkaan ole sellaista. Moni ihminen joutuu elämässään jossain vaiheessa jonkun sellaisen eteen, joka ravistelee kaiken entisen pois paikoiltaan. Ja sitten on kysymys, mikä jää, mikä on tärkeintä?

Varjelusta ei ole se, että välttyy pahalta. Vaan, että välttyy menemästä sen pahan ehdoilla. Tätä uskoa kirkkokin on omalta osaltaan tukemassa. että rakkaudella ja hyvällä on se viimeinen sana. Se ei ole ei.

Kaikki kaipuut mitä tähän tuli kirjattua, kertovat monenlaisesta kipuilusta, miten saa ajan riittämään ja tärkeimmän elämässä toteutumaan. Oleellisia ja perustarpeisiin liittyviä.



Omalta puoleltani toivon perheisiinne yhteyden kokemusta, rakkautta, iloa!

ja myöskin Luojan varjelusta.