KirkkoSisko

Olen ollut köyhä ja sitten tehnyt töitä ja vaivalla ja työllä saanut talouteni siihen kuntoon, että joka senttiä ei tarvitse laskea. ja nyt joku tulee selittämään, että on eettisesti väärin ostaa kalliimpaa korppukinkkua tai kylmäsavupaistia leivän päälle halvimman lauantaimakkaran sijasta, että on luotoa tuhoavaa ostaa vapaankanan munia tehotuotetun sijasta, goudaa edamin sijasta ja hedelmiä sen verran, ettei tarvi laskea montako omenaa lapset saa päivässä syödä.

Olen ensinnäkin eri mieltä siitä, että näillä maailma tuhoutuisi - saattaa kestää kauemminkin. Toisekseen olen sitä mieltä, että minulla on vielä oikeuskin syödä maittavaa ruokaa pahan sijasta.

Kolmanneksi toteaisin, että ei noiden "kohtuullisten minimien" ylittämiseen mitään kulutusöveriä tarvita.

mä kyllä ajattelen, että jos kaikki sitoutuisivat kohtuullisuuteen, ei kenenkään tarvis alunperinkään olla köyhä. Ja sitten toi paisti versus lauantaimakkara -ajattelu: halpa ei todellakaan ole automaattisesti eettistä tai kohtuullista. Ei maailma pelastukaan missään nimessä sillä, että kaikki rupeavat ostamaan pelkästään hinta silmissään halvinta, sehän vain lisäisi riistotaloutta. Vaan, että kuluttamisen eettisyys kuuluu kohtuuteen myös. Kanaloista olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ns tehokanalat ovat eläimen riistoa, ja niissä suosittelen vain luomun ostamista. Yksi käytännön asia kohtuudessa on se, miten paljon ostamme ruokaa turhaa, joka päätyy roskiin. En muista lukemia, mutta prosentit ovat järkyttäviä. Kohtuus on kohtuutta kokonaisvaltaisemmin kuin syödyt omenat per päivä

puuttuvan. Mulla on ollut jostain syystä linkeissä ongelmia, nytkin se kirjoittaessani oli tässä kentässä muttei sitten tarttunut.

kokeilen vielä uudestaan:

<a href="http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5461/2010_04_julkaisu_perus…" alt="http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5461/2010_04_julkaisu_perus…">http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5461/2010_04_julkaisu_perus…; eikös tuo ole sama kuin sinun?

Tärkeintä ei ehkä ole pelkkä euromääräinen laskeminen, vaan ylimalkaan se, että lähtee miettimään kohtuuden ja "tarvitsevuuden" käsitettä. Tarvitsenko esim. uudet kengät vai haluanko ne? Asioilla on ero, joka usein mielessämme sekoittuu. Mikä on tarve? Mikä on kohtuullinen kulutus tähän tarpeeseen nähden? Mikä on liikaa?

eli tää oli KirkkoSiskon kirjotusta, olin loggautunut taas ulos aikaviiveen seurauksena enkä huomannut!

Mitenköhän monta kertaa ehdinkään vielä tänään tehdä virheitä! o_O

meiju, diakoni, ei ainakaan täydellinen sellainen!

Itse ajattelen, että viha pursuu yli silloin, kun sitä ei ole ilmaistu aikanaan ja asiallisesti.



Vihan tunne, kuten muutkin tunteet, ovat tarkoituksenmukaisia, hyviä ja sallittuja. Vihan tunne on yläotsikko isolle kirjolle tunteita (pettymys, harmi, kiukku, ärtymys, jne). Jos voisit ilmaista aikuiselle sen, milta sinusta tuntuu, sinun ei tarvitsisi tipahtaa primitiivitasolle. Vihan tunteen tarkoitus on olla vääryyden vihollinen ja puolustaa rajojamme vartiosotilaan tavoin. Se on kuin laumaeläimillä reviiriään vahtivat, jotka vartioivat, ettei ylityksiä tapahdu.



Mitä loppujen lopuksi tunnet ja mitä sinun pitäisi ilmaista ja kelle (aikuiselle)? ESIM: jos olet väsynyt ja teet enemmän kuin jaksat, rajasi ylittyvät ja vartiosotilaat ärähtävät. Tämä pitäisi puhua siten, että ilmaiset esim. puolisollesi olevasi väsynyt ja tarvitsevasi enemmän lepoaikaa. Kun puhuisit tunteesi ajoissa ja suoraan, saisit apua, ja näitä ylilyöntejä ei tulisi. Mitä tarvitset? Mitkä rajasi ylittyvät? Mitä tunnet? Mistä oikeastaan olet vihainen?

Näitä kysymyksiä tarkastelemalla saatat päästä oikeille lähteille.

joku on sanonut, että riippuvuuden erottaa siitä, että ihminen ei esim. käytä nettiä vaan netti käyttää ihmistä.

Onkohan sinulle käynyt niin, että sisustus on alkanut käyttää sinua, vallata ajatuksesi ja kapeuttaa elämääsi, vaanien sinua jopa yöllä? Vähän kärjistetysti ehkä ilmaisen nyt.



Mutta sinun ehkä kannattaisi kysyä jotain näistä itseltäsi:

Miksi kodin on oltava kaunis (liiallisen)? Minkä merkityksen sille annat? Kompensoitko sillä jotain? Mitä muuta haluaisit ajatella, tehdä, toimia, jos sisustus ei enää valtaisi mieltäsi? Mitä sinulle tulee mieleen sanasta vapaa? Miksi arvelet, että ostamalla oikeita esineitä olisit sitten lopulta tyytyväinen? Mitä oikeastaan kaipaat sen alla? Mitä "koti" loppujen lopuksi on?



terveisin meiju, diakoni

En oo aiemmin törmännyt suhun täällä. Ootko joku srk:n työntekijä vai mikä? Ja tuotko siis yleensä kristillistä näkemystä asioihin? Ihan hieno homma.

Mä oon ollut tällä palstalla reilun vuoden noin kerran viikossa päivän. Klikkaamalla nimimerkkiäni siellä lukee, olen Tikkurilan seurakunnan perhetyön diakoni.

Yritän omalta osaltani olla tukemassa, rohkaisemassa ja lohduttamassa elämän tuiskuissa ja tuulissa.