KirkkoSisko

Minusta näin ei-uskovaisena on erinomaisen hieno juttu, että teettä tätä verkkotyötä. En ole suunnitellut vakaumuksen vaihtoa, mutta voi miten arvostan tätä ja kirkon muuta työtä. Kirkko tuo niin paljon positiivista virettä ihmisten arkeen, että tekisi mieli sen takia siirtyä tapauskovaiseksi takaisin.

Kiitos tästä ja kaikesta muusta hyvästä työstä.

melkein silmänurkassa kutitteli, kun luin tämän

Mainosta Facebookissa tai jossain sitä blogiasi, mutta älä täällä - tämä on keskustelupalsta,e i mainoskanava.

tätä kirjoittaa 7 muuta tavalla tai toisella kirkon työhön ihmistä, 6 naista ja 1 mies.

ja juuri aamulla joku kyseli n 30-v:lle sopivia blogeja, joten eiköhän tämäkin avaus tänne av.lle mahdu.

tuohon tämän päivän kuumaan palsta-aiheeseen parisuhteesta ja seksuaalisuudesta. Kun vaimo kieltäytyy ja mies katkeroituu. Miten puolisoiden olisi hyvä lähestyä toisiaan etteivät menisi sukset ristiin tällä alueella?

jossa kuulin, että Väestöliitolla(kin) on erinomaista nettipalvelua parisuhdeasioissa.

Muun muassa tämä:

http://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/

sekä erilaisia ryhmächatteja ja henk.koht auttamispalveluja myös .http://www.vaestoliitto.fi/nettipalvelut/ Tutustukaa koko Väestöliiton tarjontaan yhtenä vaihtohetona.

Seksuaalisuus usein muuttuu parisuhteessa ajan myötä. Koska se on niin tärkeä ja myös herkkä alue, sitä todella kannattaa hoitaa. Kataja ry sekä jotkut seurakunnat järjestävät parisuhdekursseja joissa osassa on teemana myös seksuaalisuus. Katkeroitumisen voi aina välttää, mutta se edellyttää aitoa vuorovaikutusta, puhumista ja kuuntelemista, tunneyhteyttä. Yhtä yleispätevää vastausta ei muuta voi antaa, kuin että: älkää haavoittako toisianne.Seksuaalisuuden valtavan hyvä voima on myös ikävä kyllä erittäin helppo rikkoa, eikä sen alueella tehdyt loukkaukset korjaannu helposti.

Kaikkea hyvää suhteelleenne tietenkin toivon

minä ainakin saan noita kommentteja sellaisilta, keillä on rutkasti kavereita ja koko ajan tekemistä. Minun elämäni kun on uuvuttavaa ja kaveritonta.

tulee mieleen, että he nyt eivät nimenomaan sitten käsitä elämää laaja-alaisesti, eivätkä näin ollen itse ole hankkineet elämänkokemusta siltä osin, mitä on erilaisuuden ymmärrys. Että kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset elämäntilanteet. Miten vastaat? Miten haluaisit vastata? Mutta tärkeämpi kuin vastata heille on vastata itsellesi: miten voisit vähentää uupumusta.

mulls ei vissiin ole elämää,kun mulla on niin tylsä elämä.kaikki päivät samanlaisia,eikä edes ystäviä. :(

Mistä sä huomaisit, ettei oiskaan tylsää?

Ystävät on toki tärkeitä, mut jotenkin mä en lähtisi siitä että vain niiden kautta elämä on "jotakin".