KirkkoSisko

Hei ap.

Onpa kurja, että vointisi on noin huono. Itkukin voi olla merkki siitä, että nyt elämä on ylivoimaisen vaikeaa sinulle. Tällaiset merkit kannattaa ottaa vakavasti. Mainitset käyväsi terapiassa. Olet varmasti siellä käsitellyt asiaa, mutta sen lisäksi voisi olla tarpeellista varata aika työterveyslääkärille nyt tilanteesi ja vointisi perusteella. Voisitte yhdessä miettiä, onko töissä käyminen tällä hetkellä hyväksi sinun terveydellesi, mitä muutoksia työpaikalla mahdollisesti voitaisiin tehdä jne.  Kerrot, että haluaisit tuntea olosi pärjääväksi mutta toisessa kohtaa kirjoitat, ettet jaksa. Minulle tulee mieleen, että vaadit itseltäsi ehkä mahdottomia. Ei voi jaksaa, jos ei jaksa. Nyt on tärkeä miettiä, mistä niitä jaksamisen voimavaroja löytyisi, hippunen kerrallaan. Se, että nyt on tuollainen vaihe, ei automaattisesti tarkoita, että tilanne on vielä vuodenkin päästä tai tulevaisuudessa samanlainen. Mutta muutokset eivät tule itsestään, sinun pitää myös pyrkiä muuttamaan jotain elämässäsi. Työterveyden kanssa eri vaihtoehtoja voi punnita. 

Hei ap.

Moni vastaaja on tsempannut sinua hakemaan apua. Niin minäkin. Se, että kertoo ammattilaiselle, miten voi, ei huononna oloasi, mutta se voi huonontaa, jos et kerro. Itsetuhoisuus on voimakas signaali ylikuormittumisesta, ja se tulee ottaa tosissaan. Jos ahdistuksesi on nyt päällä, voit ihan mennä terveyskeskuksen akuuttipäivystykseenkin.  

Lyhyellä tähtäimellä on tärkeää, että saat ahdistuskohtaukset lievennettyä, voit omilla toimillasi helpottaa oloasi ja keksit niihin jotain helpottavaa. Eli voit hoitaa oiretta. 

Pidemmällä tähtäimellä pelkkä oireen lievittäminen ei ole riittävää. On tärkeä työstää ahdistuksen syytä.  Voit mahdollisesti saada Kelan tukeman psykoterapian. 

Hei ap, otat kysymyksessäsi esiin oleellisen asian. Ketä päästää lähipiiriinsä ja miten pitää omat rajansa? Minusta on erittäin hyvä, että pohdit kohteliasta ja kunnioittavaa tapaa ilmaista rajasi, etkä halua olla töykeä vaikka tiedätkin, että tämän ihmisen kanssa ei ystävyyttä voi syntyä.

Oletkin jo saanut monta vastausta siitä, että kannattaa olla suht suora, eikä keksiä verukkeita. Jos sanot, että juuri tällä viikolla on kiireistä, tai että ollaan jo nähty se leffa (johon esim. toinen pyytää) joku voi tulkita sen niin, että kysyn ensi viikolla uudestaan ja ehdotan eri leffoja. On selkeämpi jollain lailla ilmaista kertaalleen, että elämääni ei nyt mahdu /sovi uusia aikuisia ihmissuhteita, mutta toivotan sinulle hyvää jatkoa ja kiva, että lapset leikkivät kuitenkin keskenään.  Jos viestittely jatkuu tämän jälkeen, ei kannata vastata kuin pelkkiä lasten kuljetukseen liittyviä asioita varten.   

Joskus ihmiset pahoittavat mielensä siitäkin huolimatta, miten ystävällisesti ilmaisemme rajamme. Se täytyy vain sietää, jos tietää olleensa kohtelias. Torjutuksi tuleminen ei tunnu kivalta, mutta on reilumpaa kuin pakeneva välttely.

 

Hei ap.

On ymmärrettävää ja hienoa, että haluat lapsesi muodostavan suhteen isovanhempiinsa.

Sekin on ymmärrettävää, että suhde ei aina ihan helposti tunnu muodostuvan.

Jotenkin viestistäsi sain rivien välistä käsityksen, ettette ole kovin paljon puhuneet asioista isovanhempien kanssa? Oletteko kertoneet heille, miten tärkeänä pidätte, että isovanhemmat tutustuisivat lapseen? Oletteko kutsuneet heidät pidemmäksi aikaa, että ehtisivät oppia kontaktia ja lapsen tavoille? Oletteko pyytäneet hoitoapua vapaaillan saadaksenne?

Usein ihmissuhteiden pettymykset syntyvät siitä, ettei ilmaista toiveita ja tarpeita ääneen, vaan odotetaan, että toiset sanoittakin ymmärtävät mitä heiltä toivotaan. 

Tällainen olettaminen ei luo avointa ja reilua ilmapiiriä, vaan asiat jäävät kytemään sanoittamattomiksi .

Voihan olla että nämä isovanhemmatkin tykönään ihmettelevät, miksei heitä pyydetä hoitamaan tai miksei soiteta useammin.  Voi myös olla, että isovanhemmat jännittävät lapsen hoitoa eivätkö siksi tarjoudu siihen. Syitä on vaikea arvailla. Vain avoin puhe auttaa. 

Kannatan reilua puhetta ja toiveiden kohteliasta ja lämmintä ilmaisemista.  Siten saadaan vuorovaikutuksen ovi auki. Toivottavasti isovanhemmat lähtevät aidosti  mukaan vauvan elämään!

Hei ap. 

Olet kokenut, että työpaikan saanti tyssää haastatteluun. 

Oletko ollut missään kurssilla/koulutuksessa, jossa olisit saanut ohjausta ja vinkkejä itse haastattelutilanteeseen? Työkkäri tai muut toimijat järjestävät joskus tällaista ohjausta. Itse haastattelutilanne on monille kuumottava, ja moni kokee menevänsä siinä lukkoon, takeltelevansa jne.  Voi myös tuntua kummalliselta tyrkyttää itseään työpaikalle. Haastattelutaitoja voi harjaannuttaa! Koeta hankkia vinkkejä tai apua, miten haastattelussa kannattaa vastata, mitä ei kannata, miten kertoa itsestään ja miten luoda myönteinen vaikutlema. Ota selvää firmasta, johon jhaet, ja osoita mielenkiintoa ja tietämystä heidän alaansa kohtaan. Ehkä haastattelutilanteen harjoittelu auttaakin sinua!