KirkkoSisko

Tosi monille eristäytyminen yksinäisyyteen on todellinen haaste.

Onneksi myös monia palveluja ja etäkohtaamisia kehitetään.  

Voitko esim. harrastuksiisi tai mielenkiinnon kohteisiisi liittyen itse perustaa vaikkapa jonkin videotapaamismahdollisuuden (alustoja on varmasti monia), johon kutsua kontaktejasi.

Nyt on myös tarjolla paljon esim. videojumppaa eri toimijoiden toteuttamana.

Voi olla vaikeaa löytää itselle kiinnostavia juttuja ja motivoida itseään liittymään niihin etänä, mutta ainakaan siinä ei mitään voi menettää, että kokeilee erilaisia juttuja. 

Auttaviin puhelimiinkin kannattaa soittaa, jos olo kääntyy tukalaksi ja alakulo valtaa mielen liikaa.  Oman kuntasi, asuinalueesi seurakunnan ja muiden toimijoiden nettisivuilla on varmasti erilaisia puhelinpalveluita. 

Voimia sinulle ja jokaiselle. 

Lapset kehittyvät eri tavalla ja eri aikoihin omatoimisiksi. Jotkut lapset tarvitsevat enemmän tukea ja pelkäävät helposti asioita. Omatoimisuus toisaalta voi kehittyä nopeastikin, kun rohkeus lisääntyy. Jos lapsessa muuten on suurta tuen tarvetta, kannattaa tietenkin ottaa asia oppilashuollon kanssa puheeksi. Jos tuen tarve koskee vain kotimatkaa, uskoisin, että se menee itsestään ohi lapsen kasvaessa.  Kolmasluokkalainen on vielä kuitenkin aika pikkuinen lapsi . Toki olisi hyvä, jos olisi matkakavereita, joiden kanssa sopia kulkemisesta. 

Hei ap.

Olette hankalassa tilanteessa. Puolisosi mieliala on saanut hänestä aikaan käytöstä, joka verottaa sinun voimiasi. Puolisosi ei ole halukas tällä hetkellä hakeutumaan hoidon piiriin. Samalla sinusta tuntuu, että parisuhteenne on ajautunut pois siitä, millainen sen pitäisi olla.

Hyötyisitte varmaan pariterapiasta, jossa voitaisiin käydä rauhassa läpi sitä, mitä sitoutuminen teille tarkoittaa. Millä lailla kumpikin on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, mutta samalla kysymys siitä, miten voitte tukea toisianne ja missä on raja.  Monilla on suuri kynnys mennä lääkärille mielialaseikkojen takia. Pelätään hullunleimaa, sitä, ettei lääkäri ymmärrä tai oma minäkuva ei salli heikkoutta - syitä on monia. Voisitko sinä tukea näissä mahdollisissa peloissa miestäsi? Jotta  hän rohkaistuisi hakemaan apua. Masennus vie voimavaroja myös parisuhteelta. Jossain kohtaa tulee sekin raja vastaan, missä parisuhdetta ei enää voi jatkaa.   Kuitenkin on ymmärrettävä, että masennuksen hoitamiseen menee aikaa. Parisuhteessa pitää myös sitoutua huonojenkin aikojen ja vaiheiden yli. Se kuitenkin edellyttää, että kumpikin sitoutuu ja että parisuhde ei vinoudu vain toisen osapuolen tukemiseksi. Kaikkien näiden asioiden käsittelyyn pariterapia voi antaa paljon tukea. 

Tyytyväisyystaidot ovat elämässä kantavaa valuuttaa. Niitä voi jokainen harjoitella lisää. Näkemällä hyvän ja olemalla aidosti kiitollinen saa elämässä enemmän kuin näkemällä puutteet ja viat.

Kuitenkin haluan siinä rinnalla muistuttaa, että ihmisellä on oikeus rikkaaseen tunne-elämään. Myös ns negatiivisilla tunteilla on merkitys (esim. vihaisuus suojelee väärin kohtelulta, pelko suojelee ettei ota turhia riskejä jne).  Aina ei voi eikä saa pyrkiäkään olemaan neutraalin tyytyväinen tunneskaala. 

Ihminen saa olla tunnetasolla myös pettynyt, kiukkuinen, turhautunut jne.  Ne eivät ole merkki siitä, että hän ei olisi tyytyväinen tai kiitollinen. Kunhan ymmärtää, että tunteet tulevat, ovat läsnä kun niiden aika on, ja menevät sitten pois. Yksittäinen tunnetila ei ole sama asia kuin perustyytyväisyys tai perusluottamus elämää kohtaan.

Mielenkiintoisen ja pohdituttavan asian otit puheeksi, ap!

On tietenkin helppo vastata, että me ihmiset olemme niin erilaisia ja pidämme eri asioista ja pelkokertoimemme on eri kohdilla. Toista ahdistaa reppureissuilu vierailla mailla, toinen 'sekoaisi' jos joutuisi olemaan liikaa kotona.

Mutta ehkä kyse vielä syvemmälti on elämän arvoista ja merkityksistä. Missä määrin antaa peloilleen  valtaa? Missä on realiteettien rajat? Missä riskinotto aiheuttaa todellista uhkaa, missä kohdin on kyse vain mukavuusalueen ylittämisestä? Mitä elämältä haluaa ja mitä sen eteen on valmis uhraamaan? 

Ja ehkä vielä eniten: Luottaako elämään?

Jos elämään ei oikein luota, näkee usein vaihtoehdoissa pitkän uhkalistan kuten vakuutusyhtiön pienessä präntissä. Mitä kaikkea pahaa voikaan tapahtua. Luottamuksella toimiva ihminen näkee samassa tilanteessa mahdollisuuksien listan: Mitä kaikkea hyvää voikaan tapahtua.

Kun mukaan omiin unelmiin otetaan lapset, täytyy jokaisen tehdä myös jonkinlainen uhka/mahdollisuuskartoitus lasten tarpeiden varjelemiseksi, back-up-suunnitelma.

Kuitenkin: vaikka varjelisi lastaan miten paljon tahansa, ihan vaikka kotioloissa voi tapahtua vakavia tapaturmia ym.

Kiinnostava teema.