KirkkoSisko

silti kannustan jatkamaan, vaikka turhauttaakin.



Teen tässä muutaman tarkentavan kysymyksen

- Oletko pyytänyt aivan konkreettisesti ja suoraan. Soittanut Leenalle ja sanonut, tule meille lauantaina klo 18. Vai käyttänyt ylimalkaisempia ilmaisuja? Semmoiset yleiset että "nähdään" tai "Ois kiva kun tulisit kylään" tai "lenkkiseuraa kaivataan" jäävät usein liian ilmaan. Ole konkreeettinen



- Vaihda kohdetta. Kysy uusia ihmisiä jos entisistä ei ole mihinkään.



- Koeta olla ajattelematta,ettet kelpaa kellekään. Uskoisin, että nyt vain eivät intressit ja kellonajat ole kohdanneet, ihmiset ovat niin hektisiä.



Älä lannistu, koska sillä iskostat ajatuksiisi vain pettymyjsen ja epäonnistumisen

. Jos rupean tässä etsimään hyviä puolia, tarkoittaako se sitä että minun täytyy tyytyä tähän?! Luovuttaa? .

Mä jotenkin ajattelen, että tämä estää ihmistä myöntämästä myös voimavarojaan. Ikään kuin että jos löytää yhdenkin hyvän asian, ihan kuin se mitätöisi kaiken kärsimyksen! EI! niin se ei ole.

Muistan kun itse kerroin jollekulle uupuneena, että sain yhdeksi iltatyömenoksi lapsenhoidon järjestettyä, ihanaa. Tämä ihminen sanoi mulle (inhoamani lauseen) että no niin, asioilla on tapana järjestyä. Tunsin suuren, epätoivoisen ymmärretyksi tulemattomuuden aallon nielaisevan minut. Olin vaivalla ja työllä ja monella puhelinsoitolla, perumisella ja ohareilla saanut tämän yhden ainoan kerran hoitumaan. Ei se tosiaankaan "järjestynyt" vaan minä sen järjestin. Ja sitli oli järjestymättä vielä vaikka miten monta muuta kertaa.

Sinäkin puhut mitätöimisen kokemuksesta.

Mutta se ei mitätöi koettua kärsimystä että jossain kohtaa on valonpilkahdus. Jos vaikka kroonisessa kivussa on yksi päivä, jolloin ei ole niin paha, se ei tarkoita että koko kipu on selätetty. Mutta ehkä silti kannatta miettiä, mikä oli toisin, kun kipu juuri tänään olikin lievempi. Teinkö jotain toisin, eli voinko uudistaa sen vähäkipuisen päivän. Ihmistä voimistaa, jos hän voi jotenkin vaikuttaa kärsimykseensä eikä olla vain sen passiivinen vastaanottaja.

Sinulle ystävä: voimia tuskallisessa sairaudessasi ja toivon tuskattomia hetkiä sen lomaan!

vaikka asiat tietysti voisivat olla vieläkin huonommin. Minusta on eräänlaista henkistä väkivaltaa jos ihminen yrittää väkisin vääntää ikävät kokemuksensa hyviksi. Kyllä ikävän ja negatiivisen saa kokea just niin ikävänä kuin se tuntuu.

Tietysti olisi hyvä, ettei ajattelisi koko ajan vain sitä ikävää puolta elämässään mutta joskus on elämäntilanteita tai -kohtaloista, että sen hyvän puolen löytäminen voi olla lähes mahdotonta.

Ylipäätään, onko ihmisen nykyään pakko olla onnellinen, jotta on hyväksytty ja jotta myös kirkko hyväksyy? Miksi ei enää saa olla reilusti onneton, pettynyt, vihainen yms. jos kerran elämä on ollut vaikeaa ja kaikki tuntuu pahalle?

Onko onnellisuus tosiaankin vaatimus?

Kirkko ei ainakaan niin vaadi. Jumala näkee ja hyväksyy ihmisen sellaisenaan. Kristus on itse kärsinyt myös inhimillisen kärsimyksen ja on kärsivän luona, läsnä hänen tuskassaan.

Mutta ajattelen, että pettymys, viha jne eivät silti sulje pois sitä, että yhtaikaa voi olla kiitollinen jostain. Ihmistä eivät määrää ns kappaleen lait. (Missä on yksi kappale, siinä ei voi olla toista kappaletta, fysiikan kirjasta suunnilleen noin). Vaan ihmisessä voi olla monta tasoa ja kerrosta yhtaikaa päällä. Kärsimyksen ja kivunkin keskellä voi vaikkapa iloita esimerkiksi lapsen leikeistä. Sureva leski voi silti kokea, että puolison kuolema lähensi häntä vaikka sisaruksiinsa. Samoin kaikissa hyvissä hetkissä on mukana häivähdys surua. Elämä on hyvin moniulotteista, ja rikas se, joka osaa käydä kaikki tunteet läpi.

Hieno puheenaihe, kiitos!

sinua hahmottamaan minne päin olet menossa ja sitten etsimään reittikartasta



https://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kirkot/hautausmaat

tässä linkissä

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/7015973741B115F8C2257A08003F62AC?Open…



Aihe on erittäin kipeä, laaja ja monimutkainen. Kaikki oikotiet ja yleistykset ovat eettisissä kysymyksissä yleensä harhateitä. Etiikan vaikeus on juuri se, että se haastaa pois teoriatasolta, kysymään ja katsomaan ihmisyyden perusjuuria.