KirkkoSisko
Seuratut keskustelut
Kommentit
lapsen kärsimys jo sinällään on aina rankkaa, mutta varsinkin, jos tiedostaa, että tämä olisi ollut vältettävissä.
Anteeksiannon prosessi on hidas tällaisissa tapauksisa, eikä sitä voi kiirehtiä. Sen käsittelyyn vaikuttaa myös itse kunkin elämänhistoria, mitä siis on tapahtunut jo ennen tätä kyseistä tragediaa. Mutta ensin täytyykin tuntea vihaa ja muita tunteita: surua, pettymystä, jne, ennen kuin voi edetä anteeksiantoon. Anteeksi anto ei tarkoita, että asia ei enää ole kipeä tai vaikea. Anteeksianto ei myöskään ole vain sille, joka on toiminut väärin. Vaan viime kädessä sinua itseäsi varten myös. Kun joskus kykenet antamaan anteeksi, vapaudut katkeruudesta, joka ei koskaan ole elämää edistävä voima, vaan elämänlaatua tuhoava voima. Suosittelen minäkin asian käsittelyä esimerkiksi terapiassa, ihan jo kyseisen lapsenkin takia. Hän ei saa koko elämäänsä elää siinä kokemuksessa, että hän on virheen tulos. Myös lapsi itse jonain päivänä antaa asian toivottavasti anteeksi. Tämä ei ole vain vanhempien prosessi, vaan hänen itsensä myös
Toivottavasti löydätte lääketieteellisen hoidon lisäksi itsellenne vertaistukea tai edes jonkun joka suhtautuu sairauteenne luonnollisesti ja jaksaa tukea.
Sairaaloissa toimii myös sairaalapappeja, joiden kanssa voi varata keskusteluajan oman elämänsä kysymyksiä varten.
Jokin viestissäsi sai minut arvelemaan, että olet vielä nuorehko, aikuiselämän kynnyksellä. Usein silloin ei oikein tiedä mitä tahtoo, tai vaihtoehtoja tuntuu olevan toisaalta loputtomiin.
Nytkin pähkäilet kumppania, kuka sinulle sopivin ja millaista elämää tahtoisit elää.
Ehkä minä nyt jotenkin ajattelen, että sinun olisi paikka tutustua ihan omaan itseesi. Jospa lopettaisit seurustelun, kun et selvästikään ole valmis sitoutumaan ja pettämisesi ilmeisesti painaa sinua eikä ole ollut tietenkään reilua miehesikään kannalta, vaikka onkin antanut sinun jäädä luokseen.
Älä kiirehdi lasta, koiraa, ja perhettä jotka ovat sitoutuneen kumppanuuden kanssa toteutettavia. Tutustu itseesi, toiveisiisi, tarpeisiis ja unelmiisi ensin yksin. Itsenäisty, se ehkä on, mitä tarkoitan. Vasta kun olet itsenäinen ja tunnet itsesi paremmin, voit sitoutua ja olla menemättä hetkellisten ihastusten pyörteisiin. Vasta sitten on lasten ja muun perhe-elämän aika-
Olisi hyvä, jos voisit jutella jonkun kanssa. Myös seurakunnan diakoniatyöntekijältä voi kysyä keskusteluaikaa, jos sinulla ei ole omassa lähipiirisissäsi aikuisia luotettavia ihmisiä, joiden kanssa pohdiskella elämänsä suuntaan.
KirkkoSisko
en todellakaan pahastu.
Sen sijaan pahoittelen, jos kirjoitukseni siltikin oli jotenkin paperinmakuinen, vaikka mietin vastaustani aika paljonkin ja pyrin kohdentamaan sen sinulle, sen perusteella mitä luin.
Oli selvästi aistittavissakin sinun avauksestasi, miten rakas lapsesi sinulle on. Ethän kärsisikään hänen vammastaan , jos et olisi onnistunut solmimaan hyvää kiintymyssuhdetta. Tuo rakkaus kantaa teitä ja toivottavasti saatte sitä lähipiiriltänne myös riittävästi.