KirkkoSisko

mielestäni se on sitä, että toimii kulloisessakin tilanteessa tarkoituksenmukaisella tavalla, VAIKKA pelottaisikin.



Kun kerrot palomiesesimerkin, se on kyllä sellaista supersankaruutta, johon harva kykenee. Toisaalta äkillisessä tilanteessa ihmiseen voi tulla voimia, joita ei uskoisi itsellään olevan. Voi olla, että koet nyt, että et uhraisi omaisuuuttasi, mutta voihan olla, että jos olisit ainoa pelastaja paikan päällä, vaisto panisi sinut toimimaan.



Lukkoon menemisestä: mielestäni sekin on inhimillistä. Olisihan aika robotti jos aina olisi sanavalmis ja osaisi missä tahansa tilanteessa toimia oikein. Mutta toki voit miettiä, mitkä lukkosi ovat? Mistä häpeässäsi on kyse. Kirjoitat että äly lakkaa toimimasta paineessa: ehkä se on niinpäin, että tunne on niin voimakas silloin, silloin on tunteen "vuoro". Ihminen on kokonaisuus, ei pelkkää järkeä tai pelkkää tunnetta

elämässäni, vaihtanut mm. alaa ja olen nyt onnellinen sekä rohkeasta päätöksestä, mutta erityisesti mieheni tuesta opiskeluaikana.

Koen olevani vahva ja jaksava, vaikka vaikutan kenties ujoltakin. Haluaisin olla rohkeampi puhumaan. Minulla on läheisiä, jotka ovat kohdelleet minua kaltoin, mutta en osaa sanoa vastaan. Kaikenlaista olen joutunut kuulemaan, osa lienee johtunut kateudestakin.

Miten siis saisin suuni auki ja vielä sanottua jotain napakkaa ilkeilijöille? Siinä pulma.

se vaatiikin todella paljon rohkeutta.

Rohkeutta onkin se, että toimii, vaikka pelkää. Se ei ole sitä, ettei pelkää.

Ajattelen, että lyhyt minäviesti on toimivin ilkeilijöille. "Ei tuntunut kivalta kuulla tuota" "Tuo kuulosti loukkaavalta" "En halua, että puhut minulle noin". Näin suojelet omaa koskemattomuuttasi ja puolustat itseäsi silti ilkeilemättä takaisinpäin. Toki voit myös pyytää itsellesi puolustajaa jostakusta toisesta ihmisestä, jos tiedät, että sellainen tilanne tulee, jossa sinä tarvitsist tukea

Ja sitä minä olen. En teeskentele olevani jotain muuta mitä olen hyvine ja huonoine puolineni, en pidä teennäisyydestä vaan olen oma itseni. Haluaisin olla kuitenkin rohkeampi uusien asioiden kanssa, eli olen vähän liian vastahakoinen extempore muutoksiin. Haluaisin myös olla rohkeampi keskustelemaan outojen ihmisten kanssa. Rohkeutta kyllä kuitenkin riittää sanomaan hankalistakin asioista suoraan ja puuttumaan esim. kaltoin kohteluun.

Jos haluaisit olla rohkeampi uusien asioiden kanssa, tee TÄNÄÄN jokin pieni muutos. Jos aina käyt töissä lounaalla tietyssä ravintolassa, ostakin eväät ja kävele puiston penkille -tyyppisesti. Tai jos haluat aina vaikka suunnitella viikonlopun tekemiset, kokeile viettää yksi lauantai niin, ettet katso kelloon, etkä sovi yhtään mitään kenenkään kanssa, teet vain mitä mieleen juolahtaa tai et mitään. Kokeilemisen arvoista! Monet elämän muutokset ja voimat ovat ihan pienistä askelista alkavia. Jokin erilailla tehty asia voi tosi paljon antaa uskoa siihen, että pystyn toimimaan ei-kaavamaisesti. Kaikki ei tietenkään luonteeltaakaan ole kovin ex-tempore ihmisiä, mutta sitäkin kannattaa maistella pienissä erissä.

Mua kiinostaa, paljonko saat palkkaa tänne av:lle kirjoittelusta? nimim samalle alalle haluava!

Jos haluat diakoniksi, tässä tietoa alasta :)

http://www.diak.fi/hakijalle/Tutkintojenkirkollisetkelpoisuudet/Sivut/d…

Verkkokeskustelu on eräs osa kirkon toimintaa. Pyrimme olemaan läsnä siellä, missä keskustellaan elämän eri ilmiöistä. Olen ollut tässä palstalla puolisentoista vuotta, ja itse olen kokenut tämän mielekkäänä. Teen myös monenlaista muuta verkkotyötä sekä työtä Tikkurilan seurakunnan perhetyön eri toiminnassa

ja asia ahdistaa minua nyt neljänkympin kriisissä tosi paljon.

Olen elänyt koko elämäni turvallista, mutta pientä ja tylsää elämää. Olen halunnut niin monia asioita, mutta mihinkään niistä en ole uskaltanut tarttua. En pysty parisuhteeseen koska pelkään satutetuksi tulemista. En pysty hankkimaan lasta koska pelkään ettei minusta olisi äidiksi. Haluaisin muuttaa myös ulkomaille, mutta pelkään etten pärjää siellä mitenkään. En ole kertaakaan uskaltanut edes vaihtaa työpaikkaa kotimaassa, koska pelottaa että saan kenkää jo koeajalla kun paljastuu että olen luuseri.

Oma lukunsa on sosiaalisten tilanteiden kammoni, joka saa minua pelkäämään ihan jokaista ihmiskohtaamista, jopa kaupan kassalla maksamista.

Toivon sinulle, että saat apua ja hoitoa tuohon sos. tilanteiden kammoosi. Pelot tuntuvat estävän sinua toteuttamasta niitä oikeita haaveitasi ja unelmiasi. Ajattelen niin, että sinä itse olet aito ihminen unelminesi ja pelot ovat ikäänkuin sinun päällesi olis pantu jokin kahle joka estää sinua olemasta tavallaan se oma, aito itsesi, joka käy kaupassa, muuttaa työpaikkaa jne.

Kannattaisi varmaan keskusteluapua hankkia, millä nuo kahleet saisi murrettua. Kuka ne sinun ympärillesi on lukinnut, mitä elämässäsi onkaan tapahtunut, se varmaan kannattaisi selvittää.

ja sitten, vapautuneempana lähteä nousemaan siivilleen!

Toivossasi mukana!