KirkkoSisko

On aivan inhimillistä, että satuttaa kun toinen hehkuttaa sitä, mitä itseltäsi puuttuu. Tunne kuitenkin on sukulainen kateudelle, jota ei kannata ainakaan tietoisesti kasvattaa. Puuttumisen ja vaillejäämisen sijaan huomio kannattaa ihan tietoisesti suunnata sinne mitä itsellä on. Kiitollisuus omaan elämään on vastamyrkkyä kateudelle. Kiitollisuutta voi harjoitella; se on siitä hyvä teema, että mitä enemmän harjoittelee, sitä helpommaksi se tulee. Kiitollisuus vähentää vertailua ja vahvistaa elämänhalua.

Hienoa, että mietit miten tukea lapsen itsetuntoa.

Minusta on tärkeää, että lasta ei kehuta vain saavutuksista, tai ehkä juuri lainkaan ei saavutuksista. Varsinkin, jos hän itse jo koko ajan vertailee itseään muihin ja kokee huonommuutta. Itsetunto syntyy siitä, että kokee olevansa syvältään hyväksytty, sellaisenaan, vaikka ei kykenisi mihinkään. Suosittelisin,että sen sijaan että vaikkapa sanot että hienoa, puolet laskuista meni oikein, sanoisitkin, että ai kun olet suloinen kun kyyhötät tuossa sohvalla vieressäni tai halaat ja sanot, että olet iloinen siitä että hän on olemassa. Sanoja tärkeämpi on sanattomat viestit. Pyrkikää eroon suoritus- ja osaamiskeskeisyydestä ja mittaamisesta ja iloitsemaan ihan arjesta sellaisenaan. kutsu lapsi katsomaan ulos sateenkaarta tai kutita häntä kesken tavallisen illan.

Myös perheneuvolassa voidaan löytää uusia tapoja tukea juuri tätä lasta.

Olet jo saanut kannustavia vastauksia.

Kun katsot peilistä, millä ja kenen silmillä kuvaasi katsot? Katsotko kriittisen ja armottoman tuomarin silmin? Katsotko sinua kenties joskus loukanneen ihmisen silmin, mielessäsi pyörien kuulemasi satuttavat sanat? vai katsotko ainutkertaista ihmettä, jonkalaista ei maailmassa ole toista?

Ulkonäkönsä hyväksyminen on itsensä hyväksymisen yksi osa. Katso itseäsi lempein ja anteeksiantavin, armollisin silmin. Jos sinulla on lapsi, katso itseäsi niin kuin katsot vastasyntynyttä, maailman kauneinta vauvaa.

Ulkonäkö ei ole irrallinen asia. Jotkut tekevät mitä tahansa kelvatakseen muottiin: juoksevat kuntosaleilla tai ottavat leikkauksia. Entäpä jos siitä ei olekaan kysymys, mahtuuko muottiin , vaan että muotti on ihan väärä. Muotin pitäisi olla elastinen, sopeutuva, elämän kirjoa kunnioittava. Jos hyväksyy elämän erilaisuuden, ei pakota itseään esimerkiksi markkinavoimien, muodin tai muiden ulkoaohjautuvien muottien sisään vaan uskaltaa tuoda esiin persoonallisen itsensä. Kirkon työntekijänä vielä sanon: sen Jumalan luoman ihmeen.

Oops, minä nyt näemmä oikeinkirjoitukseen kun tuli otsikkoon lyöntivirhe...

Hei ap.

Iloitsen siitä, miten monelta ihmiseltä sait aidon kuuloista myötätuntoa.

Myötätunnon lisäksi mielestäni tarvitset lääkäriä. Univaikeudet, elämänhalun katoaminen ja muut kertomasi tuntemukset ovat mm. masennuksen oireita. Masennusta voidaan hyvin hoitaa lääkkeillä, keskusteluavulla ja näiden yhdistelmällä.

Älä 'usko' sisäistä ääntäsi joka latistaa sinua vaan usko sitä puolta itsestäsi, joka toivoo parempaa elämää; varaa aika lääkäriin ja ala hoitaa itseäsi. Niin lasten kuin ihan oman arvokkaan, ainutkertaisen elämäsi takia.

Jos et pahastu, toivotan siunausta.

Kirkkosisko