KirkkoSisko

Hei.

Luterilaisen uskon mukaan, johon kirkon työntekijänä liityn, on pelastusasiat ns korkeammassa kädessä ja niiden suhteen ihmisellä on vain toivo ja luottamus, ei mitään sananvaltaa.    En mitenkään näe kristillisen uskon keskiössä tuonpuoleisuudella pelottelua, vaan armon ja rakkauden ja yhteyden korostamista.

Hei.

Harmittaakohan sua, kun vastaan, vaikka en mikään limerenssiasiantuntija olekaan. Mutta pyrin kuitenkin yrittämään auttaa.

Minun nähdäkseni kyse on riippuvuusongelmasta, epäterveestä, pakkomielteen tyyppisestä tilasta. Kyse ei oikeastaan ole ihmissuhteesta. Limerenssin kohde ei ole todellinen ihminen verta ja lihaa, vaan ilmiön tehtävä on pyrkiä täyttämään jokin tyhjiö? Näin sen miellän.

Riippuvuusongelmien taustalla usein on jotain lapsuuden kokemusta. Ja jotain, joka liittyy pakenemiseen. Ei pysty katsomaan tavallaan elämäänsä silmiin, koska pelkää ettei kelpaa/tule hyväksytyksi ja niin täyttää tämän pelon jollain, oli se sitten alkoholi tai ihminen.

Ajattelen, että voisit hyötyä käymällä minäkuvaasi läpi vaikkapa ammattilaisen kanssa. Kysyä itseltäsi, mistä on kysymys. Mitä pakenet. Mitä tarvitset kipeimmin. Miten voit saada sen terveesti. Oletko jossain syvällä vihainen, pettynyt, surullinen, muttet ole voinut ilmaista sitä.

Tähän kaikkeen sinua rohkaisen.

Ajattlen, että ihmiset on luotu toisilleen iloksi, avuksi ja tueksi ja että terve toinen toisensa tarvitseminen ja terve riippuvuus ja yhteys on se, mihin pitää pyrkiä. Epäterve riippuvuus rikkoo yhteyden.

Toivottavasti tästä tuli jotain ajatuksia tueksesi

Ikävä kuulla, että elät jatkuvasti tiukoilla.

Hyvin usein asioita voi muuttaa jollain tavalla.  Mitä voit muuttaa, mihin voit vaikuttaa. Kumpaan voit enemmän vaikuttaa; tuloihisi vai menoihisi? Usein menojen karsiminen edellyttää luopumista totutusta tasosta (esim. asumisneliöt, auto, harrastukset, kulutustottumukset).  Voitko säästää kuukausittain tai viikoittain edes ihan vähän? Jos saat viikossa kasaan vaikka vain 5€, on sulla kuukaudessa jo 20€ jotain pikku hankintaa varten.

Suosittelen tarkan tulo- ja menoselvityksen laatimista ja varautumista tuleviin laskuihin (esim. kerran vuodessa erääntyvät vakuutusmaksut yms) perustamalla vaikka pankkiin erillinen tili laskunmaksuja varten, johon kuukausittain kerätään rahaa jo ennakkoon, ettei sitten tule yllätyksiä. 

Toivottavasti voit kokea pystyväsi vaikuttamaan edes jotenkin tilanteeseesi.

Voi olla, että olet oppinut ajattelemaan, että sinussa ei mikään riitä eikä kelpaa. Silloin hyväkin saavutus jää irralliseksi, eikä siitä saa rakennusmateriaalia omaan persoonaan.

Joka ikinen ihminen tarvitsee muiden palautetta ja peiliä, tullakseen hyväksytyksi. Aikuisuuteen kuuluu, että myös itse osaa antaa hyvää palautetta itselleen.

On eri asia rehvastella päteäkseen, se on usein vain heikon itseluottamuksen peittely-yritys. Mutta aito ylpeys ja ilo aikaasaannoksistaan on inhimillistä ja tukee itseluottamusta.

Voisit hyötyä siitä, että tutkistelet esim. terapian tai muun kasvua mahdollistavan prosessin avulla minäkuvaasi, itseluottamustasi ja voimavarojasi. Ja oppisit rakastamaan itseäsi, suorituksista riippumatta, mutta onnistumisen hetkistä aidosti iloiten.

Hei.

Kyllä kai elämän tarkoitusta kaikki kyselevät jossain elämänsä vaiheessa. Kuka kipeästi ja tuskissaan, kuka knoppaillen ja kepeästi.
En tiedä, mitä tarkoitat massan yläpuolelle asettumisella, mutta toki jokaisen on löydettävä se oma polkunsa, joka ei ole kenenkään muun. Kuitenkaan muutkaan eivät ole massaa. Jokaisen polku, tarina ja elämänkulku on yhtä arvokas ja ainutlaatuinen.

Tulla siksi, joka olen, mutta rajoittamatta kenenkään muun elämää - se voisi olla yksi tarkoitus. Ehkä se kuitenkin on vielä liian minäkeskeinen, narsistinen. Elämän tarkoitus on jotain suurempaa kuin minä ja minuus. Se on myös 'sinuus' - ihmiset on tarkoitettu yhteyteen toistensa kanssa. Myös luomakunnan ja itse uskon että Luojan kanssa. Miten sen yhteyden sitten löytää?
Siteeraisin ruonoilija Helena Anhavaa:
"Niin kai se on tarkoitettu; juuri kun vieras alkaa viihtyä, tulee hyvästelyn aika." (Naapurin tytöltäkö mallin kysyt --- loistava runo, lukekaa)

Elämä ei ole vain tässä juuri nyt, viihtymisessä ja preesensissä vaan on jotain ikuista, pyhää, muuttumatonta.