KirkkoSisko

Hienoa kuulla tai lukea selviytymistarinoita.
Kriiseissä jokaisen omat selviytymismekanismit haastetaan. Kriisi on tilanne, joka sekoittaa pakan, turva muuttuu turvattomuudeksi eikä mikään enää olekaan itsestään selvää. kriisissä aina joutuu luopumaan jostain. Miten siitä sitten voi selvitä?

Antamalla itsensä tuntea tunteet läpi. Käymällä asiaa läpi luotettavien ihmisten kanssa. Olemalla dialogissa itsensä kanssa. Mikä silti on hyvin? Mitä elämääni jää tämän luopumisen (esim. avioeron tai kuolemantapauksen) jälkeen? Miten hahmotan itseni? Miten annan anteeksi? Mitä tarvitsen jotta koen tulleeni tuetuksi? jne

Miksi kaikki eivät selviä? Osaltaan voi olla niin, että peruslähtökohdat ovat niin hatarat, että kriisi vain katkaisee kaiken jaksamisen. Mutta uskon, että suurin osa ihmisistä selviää, jos vain saisi riittävää tukea. Sen tarjoamisesta ovat vastuussa ne, jotka voivat sillä hetkellä paremmin.

Itse ajattelen, ettei elämää missään nimessä mitata menestyksellä ja 'hyvin menemisellä'. Kärsimys kuuluu jossain muodossa jokaisen elämään. Ajattelen, että Jumala on erityisesti kärsiviä lähellä. Ei vaatimassa eikä usuttamassa, ei tuomitsemassa vaan muistuttamassa elämän arvosta.

Hyvin vaikea minusta on käsittää, että Jumalalla olisi moiseen asiaan mitään ohjetta. Eiköhän tatuoinnit mene samaan sarjaan kuin hiusten laitto, vaatetus ja muu ehostus: kulttuurinen tapa, joka vaihtelee eri aikoina ja eri paikoissa.

Ajattelen Jumalan olevan ihmisten elämässä kuten Jeesuskin, ei katsomassa pintaa ja kuorta vaan kysymässä syvemmin; miten jakselet, miten voit, onko sinulla taakkoja joita voisin helpottaa.

Uskonnolliset kysymykset vaihtelevat ihmisen kehitysvaiheen mukaan. Lapselle asiat ovat joko/tai, maailma on mustavalkoinen ja asiat joko ovat sallittuja tai kiellettyjä. Terve hengellisyys haastaa ihmisen kasvamaan pohdintaan, vastuun ottoon ja näkemään suurempia kokonaisuuksia, elämään ihmisiksi.

Hei.

Elämässäsi on tullut vastaan monenlaista estettä.
Kuitenkin olet jaksanut tähänkin päivään saakka.
Millaisia voimavaroja sinulla jo on? Mitä tarvitsisit lisää? Miten voit niitä kartuttaa?

Onni tai onnellisuus ei ole jossain muualla. Se on löydettävissä vain juuri siinä hetkessä jota eletään. Arjen pyykit ja touhut eivät ole mielekkään elämän este, vaan osa sitä. Pyri lisäämään sitä, mikä auttaa sinua jaksamaan. Toivon, ettet vertaile itseäsi muihin. Nauti siitä, mikä sujuu hyvin.

Hei, olet saanut vastauksissa mielenkiintoisia pohdiskeluja.

Alkuperäiseen kysymykseesi ajattelen, että siinä on tuulahdusta kahdesta ajattelutavasta, jotka minusta molemmat ovat väärin opittuja mielen kahleita.

Ensinnäkin uskot siihen, että kukaan voisi etukäteen tietää valintojensa seurausta. Se on lähes mahdotonta. Valinta on aina riski, etkä koskaan jälkikäteen voi tietää, mitä olisi seurannut, jos olisitkin elämän tienhaarassa valinnut toisen polun. Jossittelua ei ole. On vain se, mitä on tehnyt, sen hetkisillä resursseilla, arvomaailmalla, tunteilla yms. Elämä on kaikenkaikkiaan riski. Ja kysymys ei ole 'testistä' jossa koetehtävän lailla valitset oikein tai väärin, vaan  elämän virrasta, jossa joka hetki voi aina valita uudelleen, miten toimii niissä tilanteissa, joihin edelliset valinnat ovat johtaneet. Jos olet valinnut esim kumppanin perusteilla, jotka enää eivät sinulle elä, voit alkaa työskennellä parisuhteen toimivuuden eteen.

Toinen ajatusmalli, josta haluaisin irtisanoutua, on vertailu. Elämää voi ajatella objektina: minulle käy näin, sitten minulle tapahtui näin. Tai sitten subjektina: tämä on minun elämääni, jota ei ole kenelläkään muulla. Minä itse koen, tunnen, teen, niissä tilanteissa joissa elämä kulloinkin on. Vaikka minulle tapahtuisikin jotain (ja kaikille tapahtuu) jotain, mihin en voi vaikuttaa (kuten vaikka auto-onnettomuus), se on silti minun elämääni ja vain minä tiedän, miltä se minusta tuntuu ja mitä voimavaroja minulla silti on. Objektin roolissa jää muiden mittaroinnin, surkuttelun tai tuomion varaan: noin sille nyt kävi, pieleen sillä meni aviolittokin tms.

Itse kirkon työntekijänä uskon luomisen jatkuvan jokaisessa ihmisessä joka päivä. Mikään edeltävä ei tuomitse asioiden menevän jatkossakin pelkästään pieleen sen enemmän kuin pelkästään hyvinkään.Asiat menevät lähes aina eri lailla kuin on suunniteltu. Mutta joka päivä on uusi alku, uusi toivo, joka tilanteessa voi lähteä valitsemaan toisin vaikka olisi siihen mennessä aina valinnut samalla tavalla. Elämä on rikas, virtaava vesi, jonka olemukselle tekee hallaa kaikkinainen vertailu ja mittarointi. Riitä itsellesi, ihminen, sanotaan runossakin ja siinä on minusta paljon viisautta. Anna itsellesi ja muille anteeksi, se kuuluu siihen riittämiseen.

Ap hyvä, toivoisin, ettet ajattele että tämmöistä tämä elämä vaan on.

Aina on mahdollista muuttaa asioiden suuntaa. Voitte hakea apua niin masennukseen kuin parisuhteenkin ongelmiin. Masennus on se ääni, joka sisälläsi kuiskaa, että turha yrittää, ei mikään kuitenkaan mene paremmin. Älä usko sen olevan totuus, se on vain sairauden oire (vähän kuin vaikka flunssainen käheys ei ole totuus ihmisen normaalista äänestä). Kannustan sinua rohkeasti ryhtymään toimiin saadaksesi elämänlaatuasi paremmaksi. Vaikkapa lääkäriltä alkuun. Parisuhdekurssit voivat auttaa, kunhan ensin masennuksen oireisiin on saatu apua.

Usko myönteisen muutoksen voimaan.