KirkkoSisko

Hei.

Haluaisin rohkaista sinua. Yritän tehdä sen kahdella näkökulmalla.
1) Et voi käyttää kuin yhden päivän ja yhden hetken voimat kerrallaan. Etukäteen voimien loppumisen pelkääminen vie sinulta voimat sekä tänään että päivänä X. Koeta ponnistella luopuaksesi siitä. Se on vaikeaa, mutta lisää voimiasi, että et pelkää esim. talvea jo nyt elokuussa.

2) Jotta voisit luottaa elämän kantamiseen, tarvitset ilmiselvästi lisää tukea, apua ja vaihtoehtoja. Et voikaan repiä itsestäsi enempää voimia kuin sinulla jo on. Litran maitopurkista ei voida ottaa puoltatoista litraa maitoa, eikä sinusta enempää kuin jaksat. Koeta kumppanisi kanssa suunnitella, millä muutoksilla tulevasta talvesta selviätte. Paino sanalla MUUTOKSIA. Jonkun asian on muututtava: tuen määrän, kotiöiden laatimisen, kuljetuksen, parisuhteen kommunikaation ja reiluuden jne. Aivoriihi pystyyn! Kysy mieheltäsi millaisia muutoksia tarvitaan perheeseenne jotta selviätte ja kerro sitten omat tarpeesi. Konkreettisesti, syyttämättä ja minäviestein.

Miltä kuulostaa? Voimia ja ratkaisukykyä muutoksiin toivottaen!

Hei.

Kysyisin sinulta, odotatko kenties liikaa siltä 'tiedolta' mitä haluaisit tehdä? On ehkä joitain ihmisiä, joilla on palava halu ja intohimo tietylle alalle ja heillä vielä on 'planeetat oikeissa kulmissa' jotta saavat himoamansa työpaikan.

Mutta suurin osa ihmisistä joutuu valitsemaan realiteettien perusteella työn, jossa on jotakin hyviä puolia ja joitain huonoja puolia. Samoin kuin asunnossa, kumppanissa jne. Eivät asiat vaan useinkaan ole niin joko-tai että joku ammatti /opiskeluala olisi täysin väärä ja jokin ala taas täysin oikea. Pitää sietää sitä, että työssä on tyydyttäviä elementtejä mutta myös niitä rasittavia. Useimmat ihmiset pystyisivät moneen. Joku voisi olla hyvä hammaslääkäri, kampaaja tai trukkikuski ja vain joutuu valitsemaan mihin niistä lähtisi, esim. työmatka tai työajat saattaakin olla ratkaisevampi tekijä kuin 'suuntaus'. Anna itsellesi mahdollisuuksia! Hyvää etsiskelyä!

Tykkään myös.
Tosin 'parasta' kappaletta ei ole olemassakaan, niin moni on omassa lajissaan täydellinen eikä voi vertailla keskenään.

Jatkuva sinnittely on tuskallista. Tarkemmin tuntematta tilannettasi haluaisin kuitenkin kysyä, mitä elämäntilanteessasi on sellaista, johon voit itse vaikuttaa? Onko asuntosi liian kallis? Tarvitsisitko uudelleenkoulutusta? Onko tulojenne ja menojenne tasapainotuksessa jotain, josta ette ole oikein selvillä, mihin rahat menee?

Marttojen sivulla on hyviä talousasianäkökulmia. Mmm taloustesti
http://www.martat.fi/rahat/taloustesti/

Yksittäisessä kriistilanteessa voi myös anoa maksusitoumusta oman alueen diakoniatoimistolta. Samalla voitte käydä läpi taloudellista tilannettanne ja esim. lapsien mahdollisuutta saada Tukikummi-avustusta

Voimia arkeenne ja selviämiseen!

Hei.

Itse olen taipuvainen korostamaan luottamuksen merkitystä. Uskon, että jokaisella ihmisellä on syvä tarve luottaa kumppanin pysyvän rinnalla, tuli mitä tuli. Jos koko ajan on epävarmuus, jatkuuko suhde, siinä helposti alkaa lisäksi 'esittää' toiselle lunastaakseen paikkansa (vielä) toisen elämässä.

Suosittelen teille kyllä ihan perusteellista keskustelua suhteenne tilasta. Jos miehen oikea ja rehellinen vastaus on, ettei voi sitoutua, sitten sinun täytyy miettiä mitä haluat elämältä ihan tosissasi. Sitoutuminen on kahden ihmisen vapaaehtoinen halu jakaa elämänsä toistensa kanssa. Yksin et voi sitoutua, ainakaan haavoittumatta.

On siis syytä siivota suhteesta pois oletukset ja ajelehtimnen ja jollain lailla ottaa vastuu siitä missä mennään. Jos kumppani ei voi ottaa vastuuta, ajattelisin, että sinä olet kuitenkin vastuussa omasta elämästäsi ja sen onnellisuudesta. Jos et voi jakaa kumppanillesi syvimpiä tuntojasi, on etäisyys välillänne luultavasti pidempi kuin mitä läheisyys voi sitä tasata? Mutta: läheisyyttä voi kasvatta, jos kumpikin haluaa.

Mitä ajattelet tästä mitä kirjoitin?