KirkkoSisko

Juuri noin!

Minusta ystäväsi on puhunut sinulle kunnioittavasti. Hän on nähnyt sinut sen arvoiseksi, että haluaa parantaa suhdettanne ja ystävyyttänne. Asiallisesta palautteesta kannattaa aina pysähtyä miettimään. On arvokas lahja, että on ystävyys ja sen eteen on syytä ponnistella. Itsekkyyttä meissä on kaikissa ja se on se syy, miksi ihmissuhteenne useimmiten katkeavat tai myrkyttyvät. Tämä on sinulle upea kasvamisen paikka. Iloitsen ystävyydestänne!

Saa olla juntti <3 ja kyllä mieleen tulee vanha lasten loru: joka toista haukkuu on itte se... Eiköhän se ihmisten lajittelu ole melko lailla ahdasmielistä?

Aika moni ihailee aitoutta ja kykyä olla oma itsensä ja silti lämpimiä muita kohtaan. Onko sellainen yhdistelmä harvinaisuus?

Minulle tuli mieleen, että miksi hänen 'leveilynsä' niin kovasti sinuun kolahtaa? Etkö voisi vain mielessäsi hyväntahtoisesti hymähtää että tuo nyt on tuollainen ihminen. Ei hän varmaan vertaile vain sinuun päin, vaan ehkä jopa etsii jutun juurta eikä oikein muutakaan keksi.

Ohjaile sinä keskustelua haluamaasi suuntaan esim. avoimilla kysymyksillä kuten vaikka: Mitä mieltä olet kirjallisuudesta tai Millaisesta musiikista pidät, tai mikä se aihe nyt onkaan, mistä haluat puhua. Kun kysyy toiselta ensin, ei tätä kilpailuasetelmaa todennäköisesti synnykään. Voit kuunnella häntä ja sitten kertoa omat mieltymyksesi ja kommenttisi jälkeen päin.

Minun mielestäni voit myös sanoa, että ei nyt jakseta puhua näistä sisustuksista, puhutaan vaikka miehistä: millaista miestä arvostat jne...

Miltä kuulostaa?