KirkkoSisko

Hei, oletkin jo saanut monia vinkkejä samaa kokeneilta.

Itse en pode syysmasennusta, koska syksy on lempivuodenaikani, mutta silti minussa herää kysymys, voisitko vain hyväksyä sen? Jotenkin uskon, että vastaankamppailu vie voimavaroja. Jos hyväksyisit että olet alakuloinen ja saamaton, vaatimatta itseltäsi pirteyttä, saattaisi olla, että masennuksen koura hellittäisikin.  Jos voisit ajatella, että nyt on tämmöinen hiljaiselon aika kesän vallattomuuden jälkeen ja se helpottaa sitten XXX, monilla kait joulukuussa tuntuu selvä ero syksyyn.
Mitä tuumit tästä?

Tyhmä ei ole se, joka kysyy, vaan se, joka ei kysy ja jää siten tietämättömäksi.

Miellän työhakemuksessa peruskoulutuksen ammatilliseksi peruskoulutukseksi
http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/ammatilliset_perustutkinnot
ja jatkokoulutus on sitten jatkokoulutusta.

Hei.

Kysyt, teitkö oikein. En osaa siihen puolestasi tietenkään vastata. Harvat asiat ovat yksiselitteisesti oikein tai väärin.

Mutta kirjoituksesi herätti minussa kysymyksiÄ:
Kerrot miehesi olleen väkivaltainen ja eronne sietämätön. Miksi kuitenkin yhä seuraat exäsi elämää ja olet tietoinen hänen seurusteluistaan yms? Etkö ole irrottanut häntä esim. fb-kaveruudesta; tai oikeastaan: etkö ole irrottanut hänestä ihan lopultakaan?

Ex-miehesi elämä ei enää liity sinun elämääsi erottuanne. Jos seuraat hänen tekemisiään jne vahvistat sidosta välillänne, vaikka se olisikin negatiivinen sidos. Jotta voisit irrottutua ja todella erota, sinun pitää ohentaa sidos olemattomiin. Voisitkin ehkä kysyä sen sijasta kun kysyt teitkö oikein kertoessasi uudelle naiselle, että millä lailla sen kertominen vaikuttaa sinuun itseesi, eroprosessiisi, irtautumiseesi?

Mitä ajatuksia tästä kirjoituksestani sinulle heräsi?

Älä kovetu!!

Tommy Tabermania en malta olla lainaamatta:
Tulla lujaksi

pysyä pehmeänä.

Siinä haastetta kylliksi yhdelle elämälle.

Tuo vaatii paljon. Yksi seikka on itsetuntemus. Tutustu omaan tunnehistoriaasi. Mistä nuo kokemukset kumpuavat. kun opit ymmärtämään itseäsi, opit ehkä myös taitoja joilla selviät pahasta mielestä ilman että se murtaa sinua.  Sukulaisesi käytös ehkä herättää jotain varhaisesti kokemaasi hylkäämisen tunnetta uudelleen. Tutustumalla tähän pystyt ajattelemaan, mikä on 'sinua' ja omaa kokemusmaailmaasi, mikä 'toisen omaa'.

Hei.

Tauko sinänsä ei paranna suhdetta.
Vaikka tämä kuulostanee kliseeltä, suhteen pulmakohdat pitää käsitellä. Jos tauko on vain eron pitkittämistä, se kielii enemmänkin vastuun ottamattomuudesta. Jos taas tauon on tarkoitus jotenkin peittää ongelmat, voit olla varma, että ne eivät peity.

Keskustelkaa avoimesti siitä, mitä odotatte parisuhteelta. Miksi haluaisit olla juuri hänen kanssaan? (ei vain jonkun, vaan juuri hänen). Sitoutumisessa on kyse kahden ihmisen halusta sitoutua parisuhteeseen vapaaehtoisesti. Yksin ei parisuhteeseen voi sitoutua eikä sitä muodostaa. Keskustelkaa omista tarpeistanne ja toiveistanne mutta ennen kaikkea kuunnelkaa toista. Onko meillä tarpeeksi yhteiset odotukset? Mitä tunnemme? Mihin pyrimme? Onko meillä samansuuntaiset arvomaailmat? Mikä merkitys parisuhteella on? Mikä toisessa on arvokasta ja luovuttamatonta? Jne.