KirkkoSisko

Hei ap.

Kuvaat tilannetta, jossa koet, että toinen osapuoli vie enemmän tilaa 'näyttämöltä' jättäen sinut hieman kuin katselijan rooliin. Mietin, voisitteko esim. perheneuvonnassa tarkastella lähemmin parisuhteenne vuorovaikutusta ja sitä, miten kummankin erilaiset toimintatavat tulisivat yhtä arvostetuiksi? Usein puolisoilla voi olla temperamenttieroja, nopeampi ehtii reagoida kun harkitsevampi vasta miettii. Näissäkin asioissa hyvällä tahdolla ja uudenlaisen kommunikaation opettelulla voidaan kumpikin tulla toisiaan vastaan. Nopeampi ja esilläolevampi voi hieman astua taka-alalle ja tietoisesti antaa toiselle tilaa. Hitaampi osapuoli voi taas tietoisesti kannustaa itseään astumaan eteen, ilmaisemaan tarpeitaan ja tarttumaan toimeen. Kyse ei ole siitä, että kumpikaan on väärässä, vaan siitä, että perheen yhteiselämässä opitaan luomaan tapoja, joilla jokainen voi kokea tulevansa huomioiduksi omana itsenään. Itse voit myös kyseisissä tilanteissa kauniisti pyytää, että anna minun hoitaa esim. iltarutiinit, äläkä tule heti osallistumaan. 

Miltä tämä kuulostaa?

Hei ap.

Voit myös kysyä oman asuinseurakuntasi diakoniatyöltä, onko heillä mahdollisuutta tukea sinua. Käytännöt vaihtelevat seurakunnittain, usein tulot ja menot / tiliotteet katsotaan ja ohjataan myös hakemaan etuuksia kuten toimeentulotukea, mutta joissain tapauksessa voidaan tukea esim. ruuan muodossa. Kannattaa ainakin kysyä. 

Tervetuloa kirkon jäseneksi! Kirkollisverovarolla mahdollistat myös monipuolisen auttamisen, kuten esimerkiksi diakoniatyön, perheneuvonnan, lapsi- ja nuorisotyön!

Hei ap.

Kirjoitit huolesta, joka liittyy lapsesi pärjäämiseen elämässä. Itselleni ensimmäinen kysymys oli; millä tavoin olet tukenut lapsesi itsetuntoa, onnistumisen kokemuksia ja valanut hänelle uskoa itseensä? 

Jokaisessa nuoressa piilee valtavasti mahdollisuuksia. Läheisten tehtävä on auttaa niitä loistamaan. Tavallaan potkaista palloa siten, että hänellä on mahdollisuus saada se maaliin, eikä tuomita niistä kerroista kun pallo iskeytyy ohi. Jos sinusta tuntuu, että omat voimasi on lopussa, voit ilman muuta hakea perheellesi apua esim. kunnan nuorisopalveluista tai perhetuesta (jokaisella kunnalla on hieman eri ikärajat ja palvelut, mutta niistä löytyy tietoa kunnan nettisivuilta). Ketään ei ole tarkoitus jättää yksin ilman apua, jos omat, kokeillut keinot eivät tunnu riittävän.

Mitä voit tehdä tänään?  Entäpä jos vaihtaisit ihan toiselle vaihteelle: Ilmaise lapsellesi rakkautta ilman ehtoja, ilman arvostelua, ilman virheiden esille tuomista. Kiitä häntä siitä, mitä hän on yrittänyt ja siitä että hän on olemassa.  Istahda viereen ja kuuntele. Jätä kaikki arviointi ja arvostelu tänään pois. Mieti, miten voit itse ilmaista hänelle tukea ja kunnioitusta.

Miltä tämä kuulostaa?

Hei. Hienolta kuulostaa, että haluat tukea miestäsi raskaissa tilanteissa.

Puoliso ei kuitenkaan ihan lopulta voi kannatella kumppaniaan jatkuvasti. Miehellesi voisi olla parasta jutella ulkopuolisen tahon kanssa. Esim. työterveyspsykologin. Oletteko ottaneet sen vaihtoehdon esiin? Näin hän voisi kaikessa rauhassa jutella miettimättä sinun kuormittumistasi. 

Voimia teille!