KirkkoSisko

Vitoselle.

Puhut tärkeästä asiasta; miten oppia terveellistä huolettomuutta kaiken keskellä? Ilman että elää kuin Vilijonkka ainaisessa myrskyn pelossa.

Mitä olet huomannut, mikä auttaa sinua tässä? Millaisissa tilanteissa pystyt sammuttamaan aivosi. Mitä tarvitsisit, että pystyisit siihen useammin?

Mitä isompi taloudellinen väljyys antaisi tai mahdollistaisi? Mitä huonoa suuressa rahamäärässä olisi?

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus, ja tuntui ihanalta että valtakunnan päämediassa peräänkuulutetaan aidon empatian puolesta.

Myötätunto ei ole neuvomista, 'tsemppaamista' parempaan, puheenaiheen vaihtamista tai tulkitsemista. Myötätunto on kyky olla myötä toisen tunteissa. Inhimillisen elämän peruselinehto.

Hei ap.

Ensinnäkin osanotto sisaresi kuoleman johdosta. Se on suuri menetys ja kriisi.

Häiden osalta pettymyksesi on ymmärrettävä ja inhimillinen. Olit panostanut siihen, että juhlapäivänäsi saisit olla miehesi kanssa huomion kohde ja kaikki olisivat kanssanne onnellisia.

Elämää kuitenkaan ei voi hallita. Elämän luonteeseen kuuluu ennakoimattomuus, mitä tahansa voi käydä silmänräpäyksessä. En tiedä millaista elämäsi on ollut ennen tätä tapahtumaketjua, mutta jos olet elänyt siten, että olet saanut enimmäkseen nauttia toteutuneista suunnitelmista, on ymmärrettävää, että tämä sattumusten ketju on sinulle uusi ja kaoottinen kokemus. Jos taas elämäsi on ollut täynnä muitakin 'pieleenmenoja', vahvistaa tämäkin sitä uskomusta, että mihinkään ei voi luottaa.

Elämään kuitenkin pitää luottaa, vaikka sitä ei voikaan hallita ja mikään ei ole varmaa. Uskon, että sinun tulee ajan mittaan hyväksyä, että ikäviä asioita voi käydä sinulle ja kenelle tahansa eivätkä ne ole ennakoitavissa. Siitä huolimatta pitää tehdä suunnitelmia ja luottaa tulevaisuuteen.

Keskusteluapu, jossa pääset suremaan myös sisartasi, erillään hääepisodista, voisi auttaa.

Lämpimin terveisin ja ehdottaen, että koetatte juhlistaa hääpäiväänne jotenkin!

Hei, vielä sanoisin pari näkökulmaa. Ensinnäkin ethän voisi ottaa lastasi mukaan jos sinulle tehtäisiin esimerkiksi vaikka gastroskopia. Sairaalan ohjeita on noudatettava.

Mutta vielä tärkeämpi näkökulma on, että entä jos kuitenkin sattuisi, että ultrassa paljastuu jotain dramaattista. Tietenkin toivon sinulle ja vauvallesi kaikkea hyvää. Mutta jos kuitenkin jokin sairaus tms sikiössä paljastuu, ei ole hyvä, että sellaisessa mielentilassa sitten sinulla onkin lapsi vastuullasi.

Lasta ei vaan voi ottaa mukaan kaikkialle. Ei esim. hammasoperaatioihinkaan. On vain järjestettävä tilanteet maksullisten hoitajien kanssa jos läheisiä ei ole. Minusta sinun kannattaisi miettiä, mikset luota lastasi vieraan hoitoon pariksi tunniksikaan? Voihan tulla monia tilanteita, joissa uuden vauvasi kanssa joudut jättämään esikoisen jonkun toisen hoiviin. Ehkä sinun kannattaa työstää tämä asia mielessäsi etukäteen ja hyväksyä se tosiasia, että lapselle hoitajan palkkaaminen on normaali asia, jota lähes kaikki joutuvat jossain vaiheessa käyttämään jos tukiverkostoa ei lähellä ole.

Mitä mieltä olet tästä kommentistani? Kaikkea hyvää perheellesi!