KirkkoSisko

Kaikista toiveista kannattaa ihan ääneen sanoa. Toinen ei voi olla eikä hänen kuulukaan olla ajatustenlukija. On erittäin ymmärrettävää, että toivoit mieheltäsi tukea ja huomiota. Mutta sen kertominen olisi voinut pelastaa kaiken. Voisitko ensi kerralla koettaa sanoa: Anna hali ja kuuntele mua 5 minuuttia ennen kuin lähdet, niin jaksan paremmin.  Ja jos sinusta tuntuu, että oli huono ilta miehen lähteä tuulettumaan, voit sanoa senkin reilusti; jotenkin tähän tyyliin: Voi harmi, juuri tänään en jaksaisi olla iltaa yksin kun lapset ovat kipeinä.  

Toivottavasti tänään lapsesi jo parantuneet.

Mitä onnellisuus on? Jotenkin uskon, että onni pakenee, kun sitä yrittää saavuttaa. Ja taas hetkessä jossa ei vaadi elämältä mitään, voi onnellisuuden tunne tupsahtaa sydämeen kuin perhonen olkapäälle.

Varmaa on, että onnen TUNNE ei kestä kuin hetkiä. Pikemminkin kysyisin tyytyväisyystaidoistasi: osaatko olla tyytyväinen, kiitollinen, läsnäoleva?

Älä luule, että onnellisuutesi tai sisäinen tyytyväisyytesi on kiinni mistään miehesi tekemisistä. Älä ulkoista onnellisuutta kenenkään toisen toimiin vaan katso sisimpääsi. Vain itsesi kanssa voit tehdä tilit selviksi ja itse olla vastuussa elämäsi sisällökkyydestä.

Parisuhde sisältää kaikkea kuten elämä: kuravettä ja leppeää tuulta, juuriltaan repäistyjä puita ja tyventä järven pintaa. Parisuhteessa ollaan siksi, että halutaan kohdata toinen ja sitoutua häneen, ei siksi, että toinen tekisi kaikesta tyyntä ja aurinkoista.

Mitä mieltä näistä?

Hei. Vantaalla ainakin ajatellaan toisin. Kirkko haluaa olla mukana ihmisten elämässä, niin sen iloissa kuin kipupisteissäkin.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/224516-vantaalaispapit-rukoilevat-homoparien-puolesta-pride-festareilla

Hei vielä, ap.

Jatkan pari asiaa joita jäin pohtimaan, miltä ne sinusta kuulostavat? Joudun vähän kärjistämään, vaikka tilanteesi ei ole niin vakava, mutta huomasin, että pohdintani jatkuivat laajemmille alueille.

1. Aina kun kaipaa muutosta asioihin, on tajuttava, että muutos sisältää riskin. On valittava, mitä haluaa. Sinä tahdot sen muutoksen, että sinua epäkunnoittava ja typeränä pitävä neuvominen lakkaa -> teet jotain -> anoppi reagoi. Tämä sinun on joko kestettävä tai sitten sinun on kestettävä, että mitään muutosta ei tule. Voi olla, että jos rajaat asiaa, anoppi todellakin suuttuu tai loukkaantuu. Mutta pitkällä tähtäimellä neuvominen voi lakata ja hän oppii, että sinulla on rajasi. Minusta riski kannattaa ottaa.

2.  Viestintätaidot:  Omista tunteista puhuminen on aina ok, toisen sättiminen ei. On  ihan eri asia sanoa anopille, että *Mitä sä siinä neuvot kun et itsekään osaa xxxx* kuin *Minusta tuntuu, ettet arvosta minua ja usko selviytymiskykyyni kun koko ajan saan ohjeita. Itse asiassa se tuntuu loukkaavalta, enkä tahdo, että minua enää loukataan.   Tämän sanominen on takuulla vaikeaa. Takuuvarmasti anoppi reagoi joko hyökkäämällä tai puolustautumalla. Mutta sinun on valittava, mitä viime kädessä haluat. Tahdotko kenties lyhyen kahakan, jonka aikana saat kunnioituksesi takaisin vai haluatko elää alistuneena ja  anopin/sisarusten pelossa?

Hei ap.

Mielestäni tätä neuvomistilannetta pidät osittain myös itse yllä. Jos kirjoitat tekstariin että kiitos muistutuksesta, tavallaan annat heille luvan muistuttaa uudestaan. Tämäkin tarina kertoo rajoista, ne on sinun itse luotava. Jokainen hyväätarkoittava ihminen varmaan pari neuvoa antaa toisille vastaavissa tilanteissa, mutta jatkuva ja sinun selviytymistäsi kyseenalaistava neuvomnen on alistavaa, ja sinun on itsesi se lopetettava. Mielestäni voisit rajata tilanteen  ystävällisesti mutta suoraan, että kiität tähänastisista neuvoista ja ymmärrät heidän tarkoittavan hyvää, mutta että enää et kaipaa mitään ohjeita ja toivot etteivät he enää ohjeista matkan suhteen lainkaan. Jos vielä jatkavat, lakkaa vastaamasta mitenkään.

Ihmisillä on usein toiveita toisten henkilöiden käyttäytymisestä, mutta sisällä pidetyt tai muille purputetut toiveet eivät auta. Pitää ilmaista ne suoraan kohteelle, kuten nytkin toiveesi anopille ettei enää puutu asiaan. Ystävällisesti, kunniallisesti, lujasti, eikä tunnekuohun valtaamana.  Se on vaikeaa, sillä pelkäämme seurauksia: jos he loukkaantuvat ja katkaisevat välit tms. Mutta vielä tuhoisampaa on antaa sen jatkua loputtomiin, kunnes pinna katkeaa sinulla ja saatatkin sanoa jotain täysin luokatonta.

Tsemppiä asian käsittelyyn!