KirkkoSisko

Hei ap,
Minäkin tsemppaan sinua kertomaan rajasi ja ihan selvästi sanomaan asiasta. Koska jos et tee mitään, tilanne jatkuu, sinä ärryt päivä päivältä enemmän ja ehkä ystäväsi turhautuu päivä päivältä enemmän.  Jonain päivänä voi pinnasi paukahtaa ja sanot harkitsemattomasti. Mitä hyvää siis siinä on, että ET puutu asiaan jo hyvän sään aikana eli heti?

Jotain tämän tapaista ystäväsi on ehkä helppo kuulla (ei ärtyneenä)
Huomaan, että olet havainnut ylipainoni ja olet monin tavoin koettanut neuvoa ja ohjata minua siitä irtautumiseen. En kuitenkaan enää halua, että jatkat. Haluan käsitellä asiaa lääkärini (tms) kanssa ja olla sinun kanssa pelkästään ystävä. Jos haluan neuvojasi, kysyn sitten itse. Toivon, että kohtelet minua ihmisenä etkä ylipainoisena. Vastaan itse laihduttamisestani, jos sellaisen aloitan

Samankaltaisia ohjeryöppyjä saavat monet esimerkiksi lapsettomuutta tai syöpähoitoja kokeneet. Ihmiset kiikuttavat heille vitamiineja ja neuvoja ja kertovat loputtomasti tarinoita kavereistaan jotka ovat parantuneet. Se on toisaalta inhimillistä ja hyväntahtoista, mutta toisaalta painostavaa.

On parempi kertoa tunteensa suoraan kuin niellä ja niellä vuosikaudet toisen kurjalta tuntuvaa käytöstä

Hei, eipä ihme että sinulla on kurja olo ilmassa kuuluneiden sanojen takia. Olet kuullut ja sanonut sellaista, mitä ei pitäisi.

Yksi hirveän hyödyllinen parisuhdetaito on oppia riitelemään oikein. Ihminen saa olla kiukuissaan ja ilmaista tunteitaan kunhan yhdessä on sovittu, että raja pitää olla niissäkin. Jos ilmapiiri on luotettava ja kumpikin tietää, ettei toinen päästä lipsumaan vyön alle, voidaan riidoissakin päästä rakentavaan dialogiin. Parisuhteen vuorovaikutusta kannattaa tietoisesti opetella. Mm parisuhdekursseilla, esimerkiksi http://www.katajary.fi/suhteen-hyvinvointiin/kurssit/vuorovaikutustaidot-parisuhteessa

Lyhyesti pääsäännöt, joihin molemmat sitoutuvat myös riitatilanteissa, ovat mielestäni jotain tämänkaltaista
* toisen ulkonäköön, ruumiillisuuteen jne ei kajota ilkeillä lauseilla
* erolla ei uhata
* toista ei tuomita
* omista tunteista ja tarpeista saa ja tuleekin kertoa minä-viestillä
* saa kertoa olevansa kiukkuinen yms, ei ole hyväksi teeskenneellä jatkuvasti hyväntuulista ja positiivista, aitous luo yhteyttä
* Jokainen on vastuussa vain omasta käyttäytymisestään

Teille toivon vuorovaikutustaitojen karttumista.
Sopikaa riitanne tänään- aloittakaa siillä, että kumpikin pyytää omaa pahaa käytöstään anteeksi syyttämättä toista.

Hei. Vauva-arki on useimmiten väsyttävää ja teinien osallistuminen kotitöihin on historian valossa melko ..hm.... haasteellista.

Kannustan kovasti sinua priorisoimaan!! Jos vauva on tarrana lahkeessa ja valvottaa yöt, anna mennä seuraavat puoli vuotta koti vaikka miten sekaisin. Tärkeintä on hymyt, hassuttelut, hyvät fiilikset sen rinnalla, kiiltääkö kaakelit tai onko roskis tupaten täynnä tai samanpariset sukat loppuneet. Vauvavaihe kestää vain hetken. Sen ajan kotityöt voi hellittää ihan minimiin: kunhan ruokaa on ja jotakin vaatetta, kaikki muu voi odottaa.

rentousterveisin Kirkkosisko, äiti itsekin

Yksi mitä kannattaa toivoa itselleen, on tyytyväisyystaidot. Koska ne voi saada, harjoittelemalla.

Jos jotain voisi summata, niin moni toivoisi ihan normaalia arkea, mutta ilman stressiä esimerkiksi terveydestä, asunnosta tai taloudellisista kriiseistä?

Kuulostaa kohtuulliselta toiveelta. En usko rahan tuovan onnea sinänsä, mutta köyhyys kaventaa valinnan mahdollisuuksia. Kohtuus on tässäkin se, mihin itse luotan. On myös hyvä tiedostaa, että tämä riittää, en tarvitse enempää.