KirkkoSisko

hei.

Kirjoituksesi herätti minussa monia kysymyksiä, joista ehkä ilmeisin on: miten tämä alkoi?  Olet ilmeisesti joskus ollut innostuneempi ja elänyt päiviä muutenkin kuin kahlaamalla ne iltaan asti.
Mistä välinpitämättömyytesi kertoo? Oletko kenties pettynyt johonkin asiaan niin, että olet laittanut innostumiskapasiteettisi pakettiin ja kellariin, ettet pettyisi uudestaan?
Minkä haluaisit 'huvittavan' sinua, tai mistä huomaisit, että mielenkiinto on palannut?

Masennustakin on eri asteista. Mielenkiinnon menettäminen tai passivoituminen saattaa myös kertoa masennuksesta.

Toivottavasti löydät taas elämän kipinän!

Mielenkiintoinen vastaus!  Kuulostaa siltä, että koet varmistelevuutesi voimavarana. Osittain minun on helppo yhtyä tuohon. On myös todella hienoa, että osaat käydä dialogia sisäisten lyttäävien ääntesi kanssa ja panna niille hanttiin! Miten olet oppinut?

Hyvä aihe ottaa puheeksi tämäkin.

Sain olla kuulemassa erään menestyneen uuden firman toimitusjohtajaa. Hän kertoi, että perustaessaan yrityksensä hänen johtoajatuksensa oli, että kaikki tulee maanantaina mielellään töihin. Yrityksessä myöskään ei ollut juuri lainkaan sääntöjä ja mahdollisimman vähän esimiehiä.

Kaikki työpaikat eivät voi toimia ylläkuvatun idean mukaisesti. Silti siinä on paljon opittavaa. Mikä muutos pitäisi tapahtua, että tulisi maanantaina töihin mielellään? Kenen se muutos pitäisi toteuttaa? Mitä voi itse tehdä?

Tärkein pointti lienee into ja mielekkyys sekä edes johonkin asiaan vaikuttamismahdollisuus. Vaikka ei voisi vaikuttaa esim. työpaikkansa tuotteisiin tai kampanjoihin, jos voi vaikuttaa edes miten työhuoneensa sisustaa, missä järjestyksessä tekee asiat jne pieniä yksityiskohtia, se vaikuttaa jo mielekkyyteen.

Hei.

Oletko jo ottanut yhteyttä äitisi asuinkunnan vanhustyön sosiaalityöntekijään tai muistisairauksisisa hoitavaan tahoon? Raha-asiat eivät ole ainoa pulma, äitisi tarvitsee kokonaisvaltaisempaa tilannekartoitusta. Ei ole yksiselitteistä, että voit ruveta hallinnoimaan hänen tilejään.  Suosittelen siis soittamaan asap kyseisen alan sosiaalityöntekijälle.

Omasta voinnistasi hänen omaisenaan voit pitää huolta esimerkiksi omaishoitajien keskusteluryhmissä, joita monin paikoin järjestävät esim. seurakunnat tai sosiaalitoimi

hei ap, jatkan vielä.

Hyvä, että olet käynyt lääkärillä ja aloittanut mielialalääkkeen. Se ei kuitenkaan yksin riitä, jos työtilanteesi on noin ylivoimainen. Tarvitset muutosta. Yksikään työ ei ole sen arvoinen, että harkitset itsetuhoa. Ei sen työn hyöty tai merkitys tule siitä, että olet täysin loppuunpalanut. Noin uupuneena et voi työssäsikään olla innovatiivinen. Mieluummin voi elää vaikka toimeentulotuella tai täysin ei-omalla-alalla kuin työpaikassa, joka tuhoaa sinut.  Masentuneena ei usein näe asioita, koska on niin siellä kuopassa sisällä, kaikki näyttäytyy vain mustana.

Keskustele lääkärin kanssa sairauslomasta. JOKAISELLA on mahdollisuus sairauslomaan, vaikka se tuntuisi mahdottomalta. Mahdottomuuden tunne on masennuksen aiheuttama ajatuspakko, ei totuus. Mikä olisi pahinta mitä sinulle voisi käydä? Työttömyys? Konkurssi? Häpeä? Mieti näitä ja kyseenalaista worst case scenariosi. Elämänhalu on kaikkein tärkeintä.