KirkkoSisko

Tuntuu surulliselta lukea, että moitit itseäsi noin armottomin ja ankarin termein.

Itse ajattelen, että muutoksen motivaatio ei lähes koskaan voi olla negatiivinen: kuten "olen ruma ja läski, mun on pakko laihtua" vaan positiivinen ja kannustava: "Olen tärkeä ja arvokas ihminen ja siksi haluan kohdella itseäni terveellisesti ja voida paremmin". Miten löytäisit tämän itsestäsi; halun tehdä itsellesi hyvää? Nyt teet vain pahaa tuolla moittimisellasikin.

Toinen, mitä mietin lukiessasi olivat tunteet. Miten voisit ilmaista tunteita, joita sinulla tilanteessasi varmasti on. Ahdistusta, surua, pelkoa sairauksien edessä ym? Ihan tunnetasolla? Syömislohtu ei viime kädessä lohduta, se vain auttaa pitämään tunteita hetken loitompana. Mikä tunneilmaisun muoto sopisi sinulle? puhumisen lisäksi se voisi olla esim kuvataiteita, tanssia, teatteria yms? Jotain, jolla voit turvallisesti tuntea tunteita ja siten myös vapautua niistä, tai päästää niistä irti, kun sen aika on.

Miltä kuulostaa?

Ensinnäkin kiitos hyvästä aiheenvalinnasta!

Joskus ihminen ei oikein huomaa kaikkea osakseen koitunutta hyvää, siksi on hyvä aktiivisesti muistutella näistä arkipäivän hyväntekijöistä.

Itsekin kiitän uudelleen sinua lämminsydäminen ihminen, joka kerran maksoit ostokseni marketissa. En tunne sinua, en  edes rohjennut pyytää apua vaan tajusit tilanteeni oma-aloitteisesti, et suostunut edes antamaan tilinumeroasi tai muutakaan mahdollisuutta maksaa takaisin, vaan sanoit, että olet halunnut panna hyvän kiertämään! Minulla oli kotona sairas lapsi, jolle ostin pikaisesti ruokaa heitettyäni hänet ensin lääkäristä lepäämään ja samalla tajusin kassahihnalla lompakkoni unohtuneen kotiin. Apusi tuli todella tarpeeseen, sillä kotireissu hakemaan rahaa olisi kestänyt aika kauan eikä kuumeista lasta halua pitää yksin kotona enempää kuin välttämätöntä. Toivottavasti olen jollekulle voinut olla kaltaisesi arkienkeli.

Hei ap.

Miehesi kommentti aiheutti sinussa ymmärrettäviä ja inhimillisiä epävarmuuden tunteita. Koska olette sitouneet isoon rakennusprojektiin, on varmaan syytä juuri nyt miettiä sitoutumista kaiken kaikkiaan.

Parisuhteessa on nimenomaan kyse kummankin osapuolen vapaaehtoisesta halusta sitoutua toiseen. Vaikka suhteessa tulee erilaisia vaiheita, tähän sitoutumiseen tulisi voida luottaa ilman kokoaikaista pelkoa siitä, että toinen muuttaakin mielensä. Mitä odotuksia ja toiveita kummallakin on? Mitä yhteisiä tavoitteita tai tarpeita teillä on? Mitä parisuhde merkitsee, ym, ym.

Kannustaisin sinua kertomaan puolisollesi minä-muodossa noista tunteistasi, joita sinuun heräsi. Kerro, että tunnet epävarmuutta ja että kaipaat luottamusta häneen. Kysele myös itseltäsi, mihin kohtaan omaa tarinaasi nuo miehesi sanat upposivat. Toivatko ne mieleesi jotain mennyttä, jota pitäisi vielä käsitellä?Ilman keskustelemista ja avointa sitoutumisen puheeksi ottamista tuo episodi saattaa vääristää elämäänne ja etäännyttää teitä. Avoin keskustelu puolestaan lisää tunneyhteyttä

Antoisia keskusteluja toivottelee KirkkoSisko

Hei ap.

Yritän sinulle lyhyesti pitkään kirjoitukseesi. Minulle tuli mieleen kolme asiaa.

1) Vuorovaikutus

Millä tavalla voisitte parantaa vuorovaikutustanne niin, että olisitte selkeästi kaksi tasa-arvoista ihmistä suunnittelemassa ja ideoimassa yhteistä suhdettanne, ajanviettoanne yms? Vuorovaikutus on parisuhteen tärkein ja samalla kompastuttavin elementti. Se, miten puhumme, vaikuttaa toiseen ja kertoo arvostuksistamme.  Parisuhteen vuorovaikutusta, viestintää ja kommunikaatiota tarvitsee yleensä opetella koko elämä, mutta toisaalta kyse on taidoista, jotka myös voi oppia! Nimenomaan harjoitella ja oppia. Miltä kuulostaisi napata johonkin viikonloppuun parisuhdeviestinnän kurssi?

2) Hierarkia ja roolit

Jokin kirjoituksessasi sai minut miettimään, oletko taipuvainen asettumaan joko toisen ala- tai yläpuolelle. Missä määrin siis itse otat vanhemman roolin parisuhteessasi? Mitä todellinen tasa-arvo ja rinnakkainen, epähierarkkinen suhde sinulle merkitsee? Vallankäyttö hiipii suhteeseen helposti ja nitistää tunteita. 

3) Itse työt ja sopiminen

Jos kohdan 1 vuorovaikutus toimii, löydätte mallin, johon molemmat voivat ilomielin sitoutua. Tarkoitus on luoda sopimus, jolla asiat hoidetaan kuin hampaiden pesu iltaisin. Siinä kumpikaan ei kontrolloi toisen suoritusta, vaan kyse on kummankin osapuolen omasta sitoumuksesta. Esimerkiksi se voi olla, että X hoitaa pyykit ja Y kauppakäynnit. Tai että X hoitaa ne tiistaisin ja Y torstaisin. Töiden ei tarvitse mennä mitenkään matemaattisesti tasan, vaan kyse on siitä, että määritellään mitkä hommat kotona edistävät elämistä ja miten ne hoidetaan.

Saitko näistä ehkä umpimähkään heittämistäni ajatuksenpätkistä mitään iloa? Miltä kuulostaa? Osuiko yhtään villakoiran ytimeen vai menikö ihan huti.

Hei.

Ajattelin kahta eri 'mallia'

Toinen olisi dialoginen rukous lapsen kanssa.

Eli esimerkiksi teemana vaikka kiitosrukous. Kiitos, että... ja sitten lapsi saisi sanoa vaikkapa kolme asiaa joista juuri tänään on kiitollinen.  Tai esirukous: lapsi saisi luetella kenelle pyydetän tänään siunausta.

Valmiista rukouksista itse pidän tästä

Tule, Jeesus, lasten luo

armos, siunaukses suo

tue pientä horjuvaa

johda tietä kulkemaan