KirkkoSisko

Jatkan vielä, ap.

Kerrot, että mies ei ymmärrä jos pyydät tilaa vetäytyä. Korostaisin vielä uudelleen oman vastaukseni sitä Tehdään Sopimus -osastoa. 

Jos mies on koko päivän odottanut seuraasi ja sitten yhtäkkiä sanotkin että et halua olla seurassa vaan yksin, on melko selvä, että hän kokee sen pettymykseksi ja torjunnaksi. "Pakit" tulee tilanteen ja odotusten keskelle. Mutta jos olette sopineet selvän rytmin, esimerkkinä se tunti töistä tultua (tai jokin muu etukäteen sovittu aika), ei toinen edes odota silloin sinua vaan lähtee vaikkapa lenkille tai tekee muuta mieleistään. Parisuhteessakin on tärkeää, että odotukset ja tarpeet otetaan kummaltakin huomioon eikä toinen pura toisen osapuolen odotuksia mielivaltaisesti ja ennustamatta. Sinustakin varmaan tuntuisi kurjalta jos olisitte  sopineet lähtevänne vaikkapa haluamaasi ja odottamaasi leffaan ja alaovella kumppani sanoisikin että ei sittenkään mennä.  Sellaiset äkilliset pakit, jotka vain toinen sanelee, koetaan yleensä loukkaaviksi ja torjuviksi. Mitä tästä ajattelet?

Moi.

Ystävyyssuhteet lapsilla ovat joskus tosi hankalia. Itse en usko, että vanhemmat suoraan voivat vaikuttaa niihin. Mutta tilanne mahdollistaa kuitenkin hyvän keskustelun ihmissuhde- ja tunnetaidoista.

Voit opettaa yleistä empatiaa ja toisen ihmisen ymmärrystä tytöllesi esim. pyytämällä 'näyttelemään'  sama tilanne vuorotellen a:n, b:n ja c:n kannalta katsoen. Miltä hänestä tuntui, miltä muut kaksi tuntuivat jne.

Voit myös keskustella siitä, miten asioista puhutaan, miten ilmaistaan omat tunteet ja ennen kaikkea opettaa kuuntelemisen taitoja. Toisten kuunteleminen on tärkeä ja vähän harjoiteltu taito, ennemmin ihmiset oppivat puhumaan. Voidaan myös keskustella anteeksipyytämisestä ja antamissta. Antaa C:lle tilaisuus pyytää ja saada anteeksi ja sopia uusista menettelytavoista vastaavissa tilanteissa jatkossa.

Näitä kaikkia taitoja tytöt tulevat tarvitsemaan esim. työpaikoillaan ja parisuhteissan. Siksi tässä on hyvä kohta harjoitella.

Hei.

Parisuhde tuo ajan mittaan paljon informaatiota myös itsestä, omista ehkä muulloin piilossa pysytellyistä piirteistäänkin. Kerrot, että omissa parisuhteissasi oman tilan ja etäisyyden oton tarve on aiheuttanut konflikteja.

Läheisyys - etäisyys/erillisyys-teemapari on jollain tavalla jokaisen parisuhteen kysymys. Millä tavalla se ilmenee, onkin jo huomattavasti vaihtelevampaa. Mutta siinä liikutaan silti sellaisella perusakselilla; missä menee sinun ja minun raja? Missä määrin olemme erillisiä yksilöitä, missä määrin olemme 'me'.

On hyvä, että tiedostat tarpeesi omaan tilaan ja erillisyyteen.  Kuitenkin siinäkin voi harjoittaa vuorovaikutustaitoja kumppanin kanssa. Tietynlaisten selvien sääntöjen sopiminen. Tämä esimerkki voi kuulostaa tökerön suoraviivaiselta, mutta esimerkiksi vaikka sovitaan, että töistä tultua menet omaan huoneeseesi ja sinua ei häiritä tuntiin. Vasta sitten saavut 'ihmisten ilmoille' ja olet tankannut omaa rauhaa. Useimmille ihmisille tällainen sopii, kun se on selvästi sanotettu ja ääneen puhuttu. Silloin kumppanista ei tunnu hylkäävältä eikä hänen tarvitse ihmetellä, miksi välttelet. Toisaatla sinä itse tulet ymmärretyksi jolloin et todennäköisesti ärrykään.  Sinun ei siis automaattisesti tarvitse vetää sitä johtopäätlstä, että etäisyyden tarpeesi on ehdoton este parisuhteelle. Haaste se voi olla. Ja voihan olla, että jos kumppanisi olisi enemmän erillisyyttä vaativa, löytäisitkin itsestäsi sen läheisyyttä janoavan puolesi? 

Miltä tämän tyyppiset näkökulmat sinusta kuulostavat?

Hei ap.

Olet joutunut ihmissuhteessasi tilanteeseen, joka rajoittaa sinua. Kertomasi perusteella ajattelen, että hyötyisit suuresti keskusteluavussta. Vaikka se ei muutakaan puolisosi käytöstä, se nostaa ylös omat terveet puolesi, muistuttaa sinua realiteeteista, kannustaa sinua toimimaan oikealla tavalla ym. 

Poliisille voi tietenkin tehdä ilmoituksen kotirauhan häirinnästä, mutta silloin sinulla pitää olla 'puhtaat jauhot pussissa' eli et voi vastailla/jutella hänelle takaisin. Olethan alunperin sanonut, että sinuun ei saa enää ottaa yhteyttä ja haluat olla hänestä irti?

Keskusteluapua voit etsiä esim. terveyskeskuksen mielenterveyspalveluista, psykiatriselta sairaanhoitajalta, jos olet töissä niin työpsykologilta, tai voit myös toki jutella esim. seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa. Tärkeintä olisi, että saisit etäisyyttä tilanteeseen ja näkisit tilanteen ja omat selviämismahdollisuutesi realistisessa valossa. Nyt vaikuttaa, että olet 'hukkunut' asian alle ja koet voimattomuutta. Sinun pitää saada tatsi omiin rajoihisi ja omaan itsemääräämisoikeuteesi, ajattelen. 

Miltä tämä kuulostaa?

Heippa.

Tuskinpa sellaista ihmeteflonvanhempaa onkaan, joka koskaan ei kiireessä hermostu.

Minäkin kannatan kuitenkin jatkon sujumiseksi miettimään, mitä kaikkia muutoksia vielä voisitte tehdä, jotta aamut sujuisivat rauhallisemmin. Miettikää erityiset pullonkaulat ja sudenkuopat ja puuttukaa niihin.

Esimerkkejä:

-vaatteet jo illalla eteiseen valmiiksi lapsen mukaan siten että lattialla on jo haalarit, pipot, hanskat ja lenkkarit ikään kuin 'lapsen muotoisena' lattialla pötköllään.

-mahdollisimman sotkematon ja helppo aamiainen, esim. kolmioleipä joka ei tahri sormia eikä juustot putoile

- mahdollisimman vähän kiirettä, eli herätys vaikka 15 minsaa aikaisemmin

- Voisiko vanhemmat itse herätä jo ennen lapsia, jotta aikuisten puuhille (laukun pakkaus, meikkaus ym) ei enää mene aikaa lasten kanssa?

- Jokin pieni kannuste (ei karkki) kuten vaikkapa: jos kuljette autolla niin aina aamulla on yllätysnallet odottamassa turvavöissään tulevia lapsia.. Hassuttelun ja leikin fiilis, kun lapsi odottaa, mitkä ne tänä aamuna ovatkaan ja ne on aikuisen helppo illlalla jo viedä. Tai jos viette pyörällä, voiko kypärään olla teipattuna vaikka prinsessakruunu matkan ajaksi tms, luovaa ja hauskaa.

Miltä kuulostaa ja mitä vielä keksitte lisää?