KirkkoSisko

Heippa ap.

Suosittelen sinulle hakeutumista kuntasi talousneuvontaan. Myös diakoniatyöntekijän kanssa voi käydä läpi taloudenhallinta-asioita.  Hankintoja kotiin ei luonnollisestikaan voi tehdä, ellei ole varoja niitä maksaa. Nyt teidän perheen aika ei ole hankkia tavaroita, vaan on aika ottaa härkää sarvista ja ruveta kantamaan  omaa vastuuta  omasta taloudesta aikuisella tavalla. Voi olla tiukasti sanottu, mutta joskus totuuden ymmärtämiseen tarvitaan ravistelua.

Hei ap.

Ensinnäkin: osa ihmisistä on introverttejä, vähemmän puheliaita jne ihan luonnostaan, ja se on täysin ok!! En tiedä luonnehditko itseäsi introvertiksi, mutta jos, niin hyväksy itsesi sellaisenaan. 

MUTTA; sosiaaliset taidot ovat kuitenkin tärkeitä ja rivien välistä olin ymmärtävinäni, että haluaisit saada paremmin kontaktin toisiin. Sosiaalisia taitoja kuten vuorovaikutusta voi opiskella ja harjoittaa kuten mitä tahansa taitoa.

Juttelemisessa tutkittua tietoa on, että kysyminen (kohtelias, tahdikas ja aito) saa toisen osapuolen kokemaan olonsa kiinnostavaksi ja välitetyksi. Jos kysyt toiselta esim. mitä hän piti vaikkapa XXX elokuvasta tai mikä on hänen lempiruokansa tai minne maahan tykkäisi seuraavaksi matkustaa tms, olet turvallisilla vesillä. Ilmaiset kiinnostusta ja kontaktinottohalua, mutta jätät pallon vastaajalle. Miltä tämäntapaiset avaukset kuulostavat? Kun toinen on vastannut, sinun on helppo tehdä tarkentavia kysymyksiä ja samalla antautua vuorovaikutukselle itsestäsi kertomalla esim. omat lempiruokasi jne.

Auttoiko yhtään?

Hei ap.

Kirjoitttamasi tarina on surullinen, koska se kertoo paitsi väkivallasta, myös siitä, että olet ruvennut kantamaan vastuuta toisen käyttämästä väkivallasta. Kyseessä ei ole täydellisen miehen pieni vika, vaan kyse on parisuhdeväkivallasta, vaikka se tällä hetkellä kohdistuukin tavaroihin. Esineiden rikkominen on väkivaltaa jo sinänsä, mutta yleensä sillä on taipumus laajentua ihmisiäkin koskevaksi. 

Mielestäni olette molemmat avun tarpeessa. Mies voi lopettaa käyttäytymisensä, jos hän ottaa siitä täyden vastuun ja haluaa oppia toisenlaisia keinoja ilmaista tunteitaan. Sinä tarvitset apua siihen, ettet ota vastuuta toisen käytöksestä ja osaat realistisesti arvioida omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi.

Ap:lle tsemppiä, luottotietojen menettäminen on raskasta ja hankaloittaa elämää kovasti. On ymmärrettävää, että välillä haluaisi jotain kivaa ja olla ihan niin kuin muutkin rahankäytössä. Mutta silti:

Jos sinulla nyt syystä tai toisesta on enemmän rahaa käytössäsi, lyhennä ihmeessä perinnässä/ulosotossa/velkojalla olevia velkojasi ylimääräisesti! Älä tilaa tavaroita ekstrarahalla, vaan sijoita ne velkoihin. Pääset nopeammin eroon luottotiedoistasi. Kannattaa myös tosi tarkkaan miettiä kulutustottumuksia ja ottaa talouden hoidosta kunnon tsemppilinja, miten saat jatkossa tulevaisuudessa taloutesi sellaiseen balanssiin, ettei uusia ulosottoja enää pääse koskaan syntymään.

Joku on sanonut, että aikuisuuden erottaa siitä, että aikuinen tajuaa, että mikään ei ole varmaa. Lapselle kaikki vielä on.

Elämän epävarmuus ja ennustamattomuus ovat varmaan niitä teemoja, joiden eteen jokainen joutuu jossain vaiheessa ja usein siihen putoaa kylmiltään. On harhaa kuvitella, että elämää voi hallita. Vaikka suunnittelemme mitä, voi yksikin auton jarrutus muuttaa kaiken sekunneissa. 

Kuitenkin samalla elämään pitäisi jaksaa luottaa. Ei ole oikein elämää kohtaa elää ainaisesti pelon hallitsemana. Jos koko ajan esim. pelkää eroa, ei parisuhde syvene vaan pelko ottaa siinä läheisyyden paikan. Jos koko ajan pelkää liikennettä, erakoituu kohta kotiinsa. 

Elämän paradokseista yksi onkin: tiedosta kaiken katoavaisuus mutta elä täysillä ja luota.

Miten siihen pääsee: useimmiten tarvitaan jokin ravistava kokemus, jonka jälkeen tajuaa, että elämä jatkui Siitä Huolimatta. Siitä huolimatta, että esim. eroaa, voi olla onnellinen ja tasapainoinen. Siitä huolimatta että joutui työttömäksi voi kokea elämäässä mielekkyyttä jne. Sitä on sopeutuminen ja ihmisen kyky toipua.