KirkkoSisko

Moi ap.

Suosittelen lämpimästi, että aktiivisesti irrottaudut töistä. Usein henkiseen irrotukseen menee muutama päivä. Jos nyt unohtamasi asia on välttämättömän kiireellinen, hoida se yksi ainoa vielä , tee lista mahdollisista muista nyt mielessäsi pyörivistä asioista, pakkaa lista esim. työsalkkuun ja sen jälkeen vaan päätät, että kaikki loput hoidat palattuasi. Ota työpuhelimesta akku pois äläkä avaa työposteja. Jos tapaat työtoverieta, sovi, ettette puhu työasioista. 

Virkistävää ja rentouttavaa lomaa sinulle ja muillekin

En nyt tiedä, onko kyse varsinaisesta harhaluulosta, mutta aika usein kirkon työntekijöitä kuvaillaan hiljaisiksi, ehkä pliisun neutraaleiksi ja rauhallisiksi, pukeutumiseltaan huomaattomiksi ym. 

 Kuitenkin kirkossa työskentelee, yllätys yllätys, monenlaisia persoonia :) Varmaan aivan samassa suhteessa kuin muuallakin yhteiskunnassa  kirkon työntekijöistä löytyy sekä räväköitä,  ekstroverttejä, introverttejä, ujoja, rohkeita, sosiaalisia, pelokkaita,  taitavia, impulsiivisia, harkitsevia että vielä kaikkia muitakin persoonallisuuksia.  Onneksi,  sillä uskon erilaisten tyyppien tuovan yhteistyöhön paljon aarteita, joita samankaltaiset eivtä ehkä löytäisi.

Hei ap.

Vaikuttaa siltä, että menneisyytesi pettymykset ketjuuntuvat nykyiseen suhteeseesi. Se ei tietenkään ole reilua kenenkään kannalta; jos elät menneisyyden silmälasien läpi, ette 'näe' toisianne kunnolla ja silloin nykyinen miehesi joutuu kantamaan taakkaa, jota hän ei ole suhteeseen tuonut. Lisäksi itse uuvut jatkuvaan pelkoosi.

Jokaisella meissä on sielussa jotain haavoja. Parisuhde tuo usein ihmisen syvimmät pelot ja tarpeet esiin. Monessa parisuhteessa häilyy kuin kelmuna kaiken yllä hylätyksi tulemisen pelko. Kelmu kuitenkin estää rakastumasta ja eheytymästä tässä pelossa. Oikeasti pelkoa vastaan toimii vain luottamus, ja silloin kelmut ja silmälasit on riisuttava. 

 

Moni hyötyy siitä, että käy asioita terapiassa läpi. Menneisyyden kelmuista on mahdollista kuoriutua. Uudelle suhteelle kannattaa antaa kaikki se, mitä sille kuuluu, ei vangita sitä pelkoihin.

Toiko tämä vastaukseni sinulle mitään uusia näkökulmia?

Hei ap.

Neuvolalla on parhaat verkostot nimenomaan äitien ja lasten tukemiseen ja heillä on osaamista synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidon suunnittelussa. Rohkaisen siis ottamaan asia neuvolalääkärin kanssa puheeksi. He voivat myös tarvittaessa tukea koko perhettä, sillä vanhemman masennus voi mahdollisesti myös vaikuttaa muihin perheenjäseniin. On sekä lasten että sinun itsesi kannalta tärkeä, että asia otetaan käsittelyyn varhaisessa vaiheessa. Silloin toipuminenkin on todennäköisintä

Mutta jos et missään tapauksessa halua käsitellä asiaa neuvolassa, voit tietenkin mennä joko terveyskeskuksen tai yksityisen lääkärin vastaanotolle. 

Minä kannatan asian esille ottamista ystäväsi kanssa mahdollisimman pian. Voit sanoa suoraan, että mielessäsi on ollut ajatuksia, että hän ei voi hyvin tai onko perheessä väkivaltaa? Vastauksesta riippuen (esim. asian välttely) teet sitten ratkaisun huoli-ilmoituksen tekemisestä. Aina on pienempi paha jos se tehdään turhaan kuin että lasten  mahdollisiin ongelmiin ei puututa.